Ulkona sataa vettä. Juoksin illalla helpohkolta tuntuneen lenkin, 6 km joka päättyi pitkään uintiin-

Minun pitäisi löytää kirpputorilta sadetakki kesäreissulle.

Näin yöllä kahta unta. Toisessa unessani edessäni oleva pakettiauto hajosi palasiksi, ja yritin korjata saumoja vetoketjuja kohdistamalla.

Eilen katsoin Kumpulassa kun vanhempi äiti ja tytär (oletettavasti) kävelivät aukion poikki. Heitä katsoessani se, miten ihmiselämä syntyy, kukoistaa ja lakaistuu, oli jotenki kauhean selvänä, luonnollisena ja kauniinakin. Vanhan äidin selkä oli alkanut painua pyöreästi kasaan, tyttären auttaessa jotain laukusta, heidän pysähtyessän edessäni. Elämänkaari oli jotenkin kovin näkyvänä edessäni. 

Samalla kysyn kyllä sitä, miksi vanhuus olisi elämänvaiheena yhtään vähempi merkityksellinen, kuin mikään muukaan elämänvaihe. Sen haavoittuvuudessa on omat ehtonsa, ja kenties omat aukeavat ikkunansa. Niin olen aiemmin oppinut.

Isoäitini kertoi valveunista, joissa näki oman isoäitinsä tulevan taloon. Myös monet ikäihmiset lähelläni ovat sanoneet, että lapsuuden tapahtumat alkavat tuntua niin eläviltä. Se kai kuvaa aikaperspektiivin muutosta, mennyt, nykyinen ja tuleva voivat olla lähempänä toisiaan.

Jos elinpäivää riittää. Vietimme vappua seurassa, jossa oli noin 70-vuotias henkilö. Hän sanoi, että olet(te) nyt tuossa omnipotentissa vaiheessa, jossa kaikki fyysiset ja henkiset kyvyt ovat voimissaan. Sitä ei voi kieltää, vaikka samalla kokoa ajan tiedän, ettei se ole kokonainen totuus mistään. Yritä silti käyttää tämän ajan parhaalla mahdolliseksi katsomallani tavalla, ja saan siihen ympäristöltäni kannustustakin. Nyt se väitöskirja, juuri tuossa kohtaa se pitää ja kannattaa puskea, sanoo eräs sukulaiseni.

Gerotranssendenssiteoria – Lars Tornstam 

Sosiologian professori Lars Tornstam luomaa gerotranssendenssiteoriaksi kutsuttua teoriaa pidetään positiivisen ikääntymisen teoriana, joka kuvaa vanhuuden psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Sen mukaan ikääntyneen viisaus ei rakennu vain eletylle elämälle ja sille annetuile merkityksille, vaan yksilölle aukeaa hänen ikääntyessään kokonaan uusi elämänperspektiivi. 

Arvot muuttuvat, samoin suhtautuminen omaan itseen ja toisiin ihmisiin. Tornstam luettelee gerotranssendenssikehityksen tuomia perspektiivimuutoksia. Niitä ovat kasvava tunne kuulumisesta maailmankaikkeuteen, ajan, avaruuden ja tilan uudelleenmäärittely sekä elämän ja kuoleman välistä suhdetta koskevat kysymykset. Ikääntynyt kehittyy kohti kosmista minuutta, jossa sinun ja minun rajat vähenevät. Kuolemanpelon väistyminen kuuluu kosmisen ulottuvuuden mahdollisuuksiin. Ikääntynyt voi hyväksyä jonkinlaisen mysteerin olemassaolon. Kaikki tämä liittyy elämän tarkoituksen kysymiseen. 

Tornstamin gerotranssendenssiteo rian mukaan seuraavat kolme ulottuvuutta vievät yksilöä kohti eheyttä ja viisautta:

• kosminen ulottuvuus 

• minuuden kehityksen ulottuvuus

• sosiaalisten suhteiden ulottuvuus 

Ihmisen ikääntyessä raja menneen ja tämän hetken välillä heikentyy. Lapsuuden ja lapsuus-muistojen merkitys kasvaa. Yhteenkuuluvuuden tunne aiempien ja tulevien sukupolvien kanssa lisääntyy. Yksilö hyväksyy eletyn elämänsä. Hänen ymmärryksensä minuuden erilaisista puolista kasvaa, mikä johtaa itsekeskeisyyden vähentymiseen. Tämä tarkoittaa yksilön omaa hyvää tavoittelevan egoismin korvautumista muita huomioivalla altruismilla. Ikääntyneen aktiivisuus on fyysisen aktiivisuuden sijaan psyykkistä aktiivisuutta, kuten oman menneen

Yksilön tulee voida vaikuttaa ikääntyneenäkin elämäänsä ja määrätä itse, miten jäljellä olevan aikansa käyttää. Myös ikääntyvän sosiaaliset suhteet muuttuvat minän muuttuessa. Yksilö tulee valikoivammaksi ihmissuhteissaan ja haluaa viettää aikaa myös yksin. Hän jättää elämässään olleita rooleja taakseen ja voi olla vapautuneemmin oma itsensä. Tavallinen hyvä arki riittää, mitä Tornstam kuvaa moderniksi asketismiksi. Ikääntynyt ei arvosta aineellisia asioita niin korkealle kuin aiemmin elämässään. Suvaitsevaisuus ja muu avarakatseisuus lisääntyvät. Teorian esittämiä muutoksia ei voida pitää kaikkia ikääntyviä koskevana kehitystapahtumana, vaan se on vain yksi mahdollinen kehityssuunta kaikkien muiden joukossa. Tutkimusten mukaan prosessi alkaakin jo nuorena aikuisena ja jatkuu korkeaan ikään saakka. Prosessi voi sekä kiihtyä että hidastua riippuen yhteiskunnan ja yksilön elämänvaiheista ja tapahtumista (Olen kirjoittanut tästä Gerontologia -julkaisuun vuonna 2021)