katketessa. Tänään hän suuttui siitä ettei saanut ottaa äidin
peittoa märkään kylpyhuoneeseen. Juoksi olohuoneeseen, piiloutui torkkupeiton alle ja juoksi sitten pois. Haki kirjan ja tuli
syliini. Yleensä sylin tarjoaminen heti ei kelpaa, hetken tunteitä päästeltyä kyllä. En muista yhtään kiukkukohtauksen syytä esikoisemme ajalta. Toisen kohdalta muistan erään mekkosovituksen. Nuorimmalta muistettakoon ainakin nämä kaksi.
4 kommenttia:
Hiukka hellyyttävä mytty :)
Voi liikutus miten ihana! Pienen ihmisen kiukku on suloista ja niin aitoa ja suurta. On se varmasti pienellekin ihmeellistä kun myllertää.
Banaanin katkeaminen ON iso asia :)
Alkoi kummasti hymyilyttämään tämä, heti ensimmäinen lause! Ihana että kamera käy oikeaan aikaan ja saat näistä arkipäivän hellyyttävistä hetkistä kuvia :)
Peurankello: Aika hellyttävä minustakin, vaikka välillä hänestä kyllä ääntä lähtee!
LauraQ: Se on suurta, tänäänkin jo kolme kiukkua on läpikoluttu. Luulenpa että tällainen parin kuukauden mittainen kiukkukausi on alkamassa, kuten asiaan kuuluu tässä iässä.
Jonn: Arkea pääasiassa yritänkin tallettaa, onneksi oli akku ollut yön laturissa ja kamera iskuvalmiina oikealla hetkellä.
Lähetä kommentti