Luin illalla sängyssä ääneen seuraavan: Galvaaninen ihovaste rekisteröi lämmön ja sähköisyyden muutoksen, jonka hermot ja hiki välittävät ihon läpi tunnetilojen aikana. (Siri Hustvedt, Elää, ajatella, katsoa s. 278.)

Olen ehtinyt tällä viikolla tavata esikoisen parkkipaikalla, hänen pudottaessaan pikkuveljeään kesätöistä kotiin. Autoa ei voinut sammuttaa, koska se ei käynnisty. Työauto, oli menossa loppuviikoksi pajalle. 

Toisen aikuisen lapseni kanssa olin piknik-lounaalla lammella. Hän oli napannut täältä blogista 14 vuotta sitten jakamani Satu Hassin runon kuvakaappauksena talteen. Sattumalta oli Satu Hassin syntymäpäivä, 75-vuotta. Hän on kiinnittänyt huomioita "oikeisiin" asiohin onnitellakseni häntä. (Runo alkaa seuraavasti: Järjen vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys... Hassi, 1984)

Peruskoulun päättänyt kysyi, voiko samaa mekkoa käytää viikonlopun rippijuhlissa. Sanoin tietty. Näin eilen viisasta ystävääni. Sain "joululahjaksi" kesänovelleja, Tove Janssonilta. Hän on opettanut, että aina kun arjessa tapahtuu ihme "on joulu". Se on muuttanut suhdettani arkeen jos jouluun. 

Maalle ajellessa alkukesä meinaa tukehduttaa minut. On niin ylitsepursuavaan kukkivaa ja kaunista. Joka mutkassa syliin tunkevat syreenin kukinnot ja hahtuvat, huojuvat kukkapäät, lehtien räjähtävä vehreys, tuoksut valtaavat, tunnen sen vatsassani asti. Vuodenaikojen vaihtelujen tuntuminen syvenee minussa. Joskus tunsin sitä juhannuksena, kesäkuun alussa, mutta se siiryy yhä varhaisemmaksi.