Äitienpäivän jälkimietteitä. Sosiologi Kaisa Kuurne antoi ennen äitienpäivää Helsingin Sanomille haastettelue, jossa sanoin ettei äitiys ole hänelle identiteetti vaan äitiys merkitsee ihmissuhdetta ja -suhteita. Äitinäkin hän on vain oma itsensä. 

Äitiys voi myös toteutua "äitimisenä" monissa suhteissa, vaikkei biologisia lapsia olisikaan. Olen kiittänyt joskus esimerksi veljeäni kanssa-äitimisestä, äitienpäivänä. Myös tutkija Emma Vitikainen, jota olin kuulemassa yliopiston Turvallisuus -seminaarissa, on korostanut vanhemmuuden kohdalla jaettuja suhteita, yhteistyötä ja avunantoa ydinperhettä laajemalle jakaantuvana vastuuna. Enkä tarkoita tällä vain isoäitejä, kuten usein viitataan. Vitikainen kertoi luennossaan, että nelisormimagnustit stressaantuvat lauman ollessa liian pieni. Kaikki osallistuva kasvatukseen, ja vapaamatkustajia rangaistaan.

Luulen, että osa ihmisyhteisöjen pahoinvoinnista johtuu liian pienistä laumoista. Haluaisimme olla osa isompaa yhteisöä, muttemme tiedä miten tehdä se pienentyvissä yksiköissämme? Nuoret haluavat asua yksi,n ei vaatimattomissa soluissa tai jaetuissa kommuuneissa, työpaikoilla halutaan välttää käytäväkeskustelut, ettei viereisissä huoneissa häiriinnytä. (Kirjoitan tästä joskus enemmän.)

Äitienpäivänä ajattelin silti taas hetken kaipuuta siihen, kun lapset olivat pieniä, ja oli varmaa, että minut huomoidaan jotenkin. Nykyisin se ei ole samanlainen selviö. Radio toivotti ensimmäisenä minulle hyvää äitienpäivää aamuohjelmassaan, toisena 16 -vuotias WhatsApp- viestillään. Lapsiani tuli myös iltapäivän ja illan aikana käymään. 

Kysyin läheiseltäni, onnitteleeko hänen uusi kumppaninsa häntä äitienpäivänä, vaikkei lapset ole yhteisiä. Hän sanoi, että kyllä ja että kauniisti tekikin, puhui siitä, miten hän näkee hänen äitiytensä ja suhteensa lapsiin. Se oli tuntunut tärkeältä näkemiseltä. Saman teeman nosti esiin toimittaja Maaret Launis. Hänen Instagran-päivityksessä sanottiin seuraavasti: Kerroin Kaverille, että muo surettaa äitiepäivä jo valmiiksi, ja että mulla on yksinäien olo. Lapset tulee mulle vasta iltapäivällä ja Kaverilla on omat äitienpäivämenonsa (hän ei ole mun lasten isä). Kaipaan sitä, että tulen nähdyksi äitinä toisten aikuisten, en vain lapsieni taholta. Teen välillä ihan saatananmoisia voltteja lapsieni vuoksi, ja haluan että se huomataan. Luulen, että tämä on tosi jaettu kokemus.Vastasin hänelle, että kiitos, kokemus on jaettu. Moni, joka on eronnut lastensa vanhemmasta on keskustellut kanssani viime vuosina tästä teemasta. 

Söin tänään päiväkahvilla pullan pakkasesta, jonka esikoinen toi minulle äitienpäivänä. Se jäi yli, kun olin hommannut jääkaappiin lapsiani varten macaronseja ja kakun.