Laitoin lapsilleni viestin maalta, jossa olen juhannusta viettämässä. Kysyin viestissä kunkin juhannusaaton viettopaikkaa, sillä kukaan lapsista ei ole samassa paikassa kanssani. Esikoinen laittoi kuvan keltaisesta lossista, oletettavasti matkalla johonkin saareen juhannuksen viettoon. Tyttärelle laitoin viestin tulla tänne piipahtamaan huomenna. 

Teen tätä jatkuvuuden vuoksi, julkisena siksi, että tänne olisi pääsy, aina. Jatkuvuuden takia teemme monia asioita. Se on ollut ilmeistä, kun olen tehnyt kuolemaan ja muistamiseen liittyvää tutkimustani. Asioita muistetaan, valitaan ja muistellaan siksi, että olisi olemassa jatkuvuutta.

Joimme aamukahvit ulkona, on lämmintä. Minulla on ollut joku vatsaflunssa mökkireissun jälkeen. Tänään olo on jo normaali. Lähetin vielä jonkun työviestinkin. Jasmike kukkii selkäni takana, ja tuoksuu. Isoäidin pihalla oli suuri jasmiinipensas. Istutin pihalle kaksi tai kolme jasmikepensasta silloin, kun kaksi ensimmäistä lasta olivat pieniä. Tein sen silloinkin jatkuuvuuden vuoksi, isoäidin pensaan takia. Ne eivät ehtineet kasvaa ennen muuttoa kovin suuriksi. Sinne istutin myös rusokirsikkapuun. Myöhemmin sellainen oli myös toisen kodin pihamaalla. 

Sain tietää, että lapseni lähteekin armeijaan 17 päivän päästä- hänen kohdallaan tuntuu pesän tyhjeneminen todelta. Varmaan siksi, että hänen kanssaan olemme asuneet koko ajan samaa taloutta ja nyt siihen tulee ensimmäistä kertaa oikea katkos. Ihmettelen ääneen, että hänkin aikuistui. Vielä kaksi lapsista on alaikäisiä, joten yhä tätä luopumista saa harjoitella.