Pyöräilin töihin. Vielä kahdeksalta oli kova vesisade, mutta se laantui jo ennen ysiä. Oli ihanaa, kaikki kesän tuoksut, kostea maa, hiki. Työmatkapyöräily on hyvä laji. Usein jo osa työpäivää, sillä voimme höpötellä työasioita koko matkan vieressä samaan suuntana polkevan kanssa. Bussikuski viittoi risteyksessä kaksin käsin, kymmenellä sormella, aikaa on mennä yli, vaikka punaista näyttää. Tajusin liian myöhään, moikkasin vain takas. (Hyvä mieli eilisestä työäpäivästä, onnistuneesta iltatapahtumasta. Ilo omasta työstä.)

Näin unta, jossa ennustin jotain, joka toteutui. En muista asiaa, vain ihmetyksen tästä unessa.