Olli-Pekka Heinosen kolumnsta.

"Tekoälyn hallitessa kapeiden erikoisalueiden syvän tietoaineksen ja kyvyn yhdistellä tehokkaasti ilman vessataukoja kaiken abstraktin tiedon, numerot murskaamalla ja muistiot kasaamalla, se samalla ohjaa meidät ihmiset kehittymään taitavimmiksi syntyvien analyysien merkityksellisyyden ja eettisyyden arvioinnissa sekä tekemään arvoarvostelmia ja päätöksiä. Lukemaan rivien välistä, aistimaan mille ajatuksille voisi olla laajempaa hyväksyntää, hallitsemaan ristiriitaista informaatiota ja arvojen törmäyksiä, luomaan edellytyksiä yhteisymmärrykselle. Kaikkeen sellaiseen, mihin tarvitaan laajaa ja hyvää yleissivistystä. Kaunokirjallisuuden lukemista, humanististen, yhteiskunnallisten, luonnontieteellisten alojen ja taiteen laaja-alaista ymmärrystä, elämänoppia filosofiankin muodossa."

Tällaisten pohdintojen kohdalla törmään usein sisäiseen kriitiikkooni, tai ehkä pettymykseen siitä, että tämän kaltaiset avaukset jäävät usein vain juhlapuhetasolle. Missä on generalistien työpaikat, arvostus ja palkka tosielämässä?

Koen parhaillaan, että Heinosen esiin nostamat taidot, kuten hallita ristiriitaista informaatiota ja arvojen törmäyksiä tai mahdollisuus luoda edellytyksiä laajemmalle yhteisymmärrykselle toteutuvat tekemässäni tutkijan työssä. En keksi montaa paikkaa sen ulkopuolella, joissa seuraavia avuja voisin käyttää: elämänoppia, kaunokirjallisuutta, taiteen osaamista. Jonkinlaisena kulttuurisena pääomana kyllä, luovia eri tilanteissa,

mutta työllistymis -tai toimeentulokysymysenä asia on heti toinen?