Tyylikkään köyhäilyn taito -kirja on ollut hyllyssäni jo kai 20 vuotta. Kirjailija väittää, että köyhtyvät kuuluvat ehdottomasti aikamme edelläkävijöihin. Se on vähän hankala lause hallituksen leikatessa koko ajan kaikista heikoimmassa asemassa olevilta, joka on tutkimusten mukaan tarkoittanut tuloerojen kasvamista. Uskallan silti sanoa, että kirjassa on yhä pointteja, joiden ääreen kannattaa keskittyä. 

Pohdin itse tänään sitä vasten köyhtymisen ja matkustamisen suhdetta. Olen tänä vuonna matkustanu yllättävänkin paljon, sillä kävin kollegan luona Nuorgamissa, ja sieltä käsin Norjan puolella, puolityömatkalla kesä-heinäkuussa Islannissa ja syksyksi lähden liki kahdeksi kuukaudeksi töiden vuoksi Eurooppaan.

Tämä viimeinen matkani on ehkä ainoana juuri sellainen on, johon kirjalija Alexander von Schönburg antaa hyväksynnän.  Hän kirjoittaa: Ainoa edelleen siedettävä matkustamisen muoto on pitempi oleskelu jossain. Suuri filosofi Nicolás Gómez Dávila on sanonut: »Vain älykäs ihminen ja yksinkertainen ihminen ymmärtävät olla pysyvästi jossain. Keskinkertaiset ovat rauhattomia ja matkustushaluisia.» Jos muuttaa useammaksi viikoksi tai jopa kuukaudeksi toiseen maahan kerätäkseen kokemuksia, tehdäkseen töitä tai opiskellakseen tai vaikkapa vain ollakseen ystäviensä luona, ei matkusta nykyaikaisessa, rauhattomassa mielessä.