U tuli tänään ovelle ja kertoi: mä olen oppinut ajamaan ilman appareita. Otimme viikonloppuna pois sen viimeisen jäljelläolevan, ja tänään oli tullut oivallus. Menimme ihailemaan, kummitätinsäkin oli meillä. Sitä tyytyväisen olon määrää mitä pystyi kasvoista lukemaan.

Tänään lapsuusajan piano-opettajani luotsaamassa konsertissa laulettiin minulle vieras kehtolaulu, jonka sanat pyysin mukaani. Seuraavassa osa laulua.

`Uupunut lapseni uinahda hetkeksi. Ihanat untenmaat unessa nähdä saat.
Äitisi viihdyttää pikkuista typykkää. Lapsensa unisen kehtoa heijaten.
Koskaan en tiedostaa lapseni unta saa. Tähdet ja kukkaset, niitäkö katselet.
Jokainen meistä kai unensa nähdä sai, vaan piilotimme sen kätköihin sydämen.
Uupunut lapseni, uinahda hetkeksi. Herää taas äskeiseen leikkiisi iloiseen.
Isäsi tanssittaa lastansa nauravaa, suukkoonpa suipistuu tyttösen ruususuu.`

Lauri Stenbäck

Pala Salmisaaren taivasta eilen. Yhdet kengät jäi mietityttämään.

Kuvassa olevan grafiikanlehden taiteilija: Riekkinen Age-Elisa, Helsingin taidelainaamo, teosnimi: Pesämuna

Kilpikonnalaituri. Eskarilainen teki mäkkärin leluille.

Retkellä keskustassa. Verkkokapasta kiintolevy, Subwaystä eväät, ja veistoskatselmus Kaivarissa. Luvattiin mennä kesällä uudestaan.

Setä sanoi kaupan hississä nukeksi. Eikä ihan suotta uudessa pitsihatussa.

Kuolaan paidan rintamukset läpimäräksi alta aikayksikön. Onneksi äidillä on kaunis kuolalappu vauvalleen. Pitsireunat ja kaikki. Sitäpaitsi, olen perheessä toinen jonka kasvoja vasten musta väri ei ole parhaimmillaan. Ihostani tulee kalpea, kuten A:n ihostakin aikanaan. Kuolalappu on käytännöllinen ja kun kauniskin. Mä olen onnellinen tissillä ja kun nään äidin. Hain äidin kasvoja neuvolassakin, kun lääkäri tutki. Ja onnellinen hymy, kun äidin vierestäni heti löysin.
`Tyttövauva painaa keskimäärin 5,2-8 kg ja on 59-67 cm pitkä. Poikavauva painaa 5,8-8,8 kg ja on 60-69 cm pitkä.
Tähän mennessä vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on tapahtunut enimmäkseen kasvojen ilmeiden avulla. Nyt lapsi käyttää kontaktin luomiseen entistä enemmän ääntään, ja etsii aktiivisesti äänilähteitä katseellaan.
Ympäristöstään yhä enemmän kiinnostuneen vauvan huumorintaju alkaa kehittyä ja leikit pienokaisen kanssa ovat usein hauskoja kokemuksia. Äänet ja musiikki kiinnostavat: lapsi kuuntelee mielellään loruja ja lauluja. Hän oppii myös keksimään omaa ajanvietettä, osaa leikkiä jo hetken itsekseen ja nauttia siitä.
Yksin oleminen ei ole erityisen mieluisaa. Vauva osaakin jo tehdä selväksi, milloin seura olisi paikallaan tai milloin hän haluaa syliin. Hän hymyilee usein, erityisesti leikkiessään. Vauvan luonne ja temperamentti alkavat näkyä yhä selkeämmin.
Vauva tekee jo selkeän eron omien vanhempiensa ja muiden ihmisten välillä. Monet vauvat ovat näihin aikoihin hyvin sosiaalisia; he hymyilevät paljon, mutta toisaalta myös itkevät paljon huomiota saadakseen. Kyseessä on merkittävä virstanpylväs — vauva on oppinut, että on olemassa keinoja, joilla ihminen voi saada haluamansa!
Vauva kuuntelee keskittyneesti ja osaa erottaa monet erilaiset äänet toisistaan. Hän kääntää päätään äänen suuntaan, vaikka äänilähde olisi näkökentän ulkopuolella. Sylissä kannettaessa hän jaksaa jo kannatella omaa päätään.
Omia käsiään ja esineitä ympärillään vauva tutkii mielellään maistelemalla ja pureskelemalla. Hänen näkönsä on nyt yhtä tarkka kuin aikuisilla ja myös kyky nähdä värejä on täysin kehittynyt. Silmiään vauva osa liikuttaa puolelta toiselle ilman, että pää kääntyy mukana. Hän leikkii sormillaan entistä enemmän ja tutkii, mitä kaikkea niillä voi tehdä.
Vauvan liikkeiden koordinointi tarkentuu. Niska- ja selkälihaksen voimistuvat.`

Pirkka- lehdessä kerrottiin tänään Keskon tilaamasta veistoksesta, joka on äitienpäivänä paljastettu Kaivopuistossa. Harmikseni kuulin vasta nyt siitä, olisimme varmaan menneet seuraamaan. Veistos on ylistys äidinrakkaudelle, ja kolahtaa minuun tietenkin tässä elämäntilanteessani, jossa äitiys täyttää mielen lähes jotka hetki. Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki: `ilman syntymää ei ole tulevaisuuttakaan.` Äidin vieressä on rantapallo, joka tuo mukanaan työhön lapsen ja leikin maailman. Taidan sään salliessa huomenna lähteä katsastamaan.
Yläkuvassa päiväunipoikani.

Päärynäpuumme kukat menivät jo. Pihallamme kasvaa puolikas omenapuu ja naapurin pihalla monta. Ne kukkivat yhä, mutta eivät ehkä päättäjäisviikonloppuun asti. Sataa.

Sisko ja sen veli aamusella. Kodissa kauniin kaaoksen ja organisoidun minimalismin kompromissi. Joku esitti asian näin ja lainasin sen omaksi motokseni arkeen.

Lidlin pihalla, suoraa parkkikselta ja auton ikkunasta, seisoi kaksi kuusta ja lentokoneen mallinen pilvi. Olen opetellut pitämään kuusistakin.

Kaksivuotias on mennyt sekaisin kesästä. Uni tahtoo olla illalla vaikeasti tavoiteltava asia. Muut nukkuu ja hän kukkuu. Tänäänkin. Kohta on loma kaikilla.

Vieraile http://www.levestiairedecle.com/, vaikka vain kuvia ihailemassa. Jotenkin tyylillisesti tulee Vuokko Nurmesniemi mieleen osasta vaatteista.

Ulriika piirsi eilen isoäidillä käydessämme. Seuraava tuttu ajatus on pohdituttanut eilen illalla ja aamullakin. Antoine de Saint-Exupéry: "Mitä minä teen ystävällä, joka arvostelee minua? Jos pyydän pöytääni ontuvan ystävän, kehotan häntä istumaan, en vaadi tanssimaan."
Pienet lapset yhä nukkuvat ja koululaiset on saateltu matkaan. Päivä alkaa jälleen.

Kuva blogista:

Froken Ö

Tästä kuvasta tulee onnellinen mieli.

Kuvat viimeisistä lapsuusalbumeista. Isäni minusta ottamama kuva mökkirannasta, alakuvassa kevätjuhlista tulossa.

`Vieras on virta ja vieras on vene. Eivät ne unelmies polkuja mene. Ilta on ihmisessä, aamu on outo: illasta aamuun on ihmisen souto.
Illasta aamuun on yöllistä matkaa, jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa. Tai päin tuijotat, soudat eteen, outoa venettä, outoon veteen.`
Eilen ystävien vessan seinätaulusta luettu. Sopii tähän aamuun.

Kaverin 5- vuotissynttäreille lähtijä. Teeman arvaatte varmaan? Kamalan kova ilo läikähti tyttären puolesta sydämessä, kun lähti niin hymyssä suin rinnettä juoksemaan. Tänään juhlitaan vielä lisääkin.

Talkooajat taloyhtiöissä. Roskalavalta lapset olivat löytäneet lasisen kattokruunun. Esikoinen teki koruja lasipaloista ja lahjanaruista kavereilleen, Loviisalle ja itselleen. Äitikin sai aamulenkiltä tullessaan oman version. Lupaan laittaa sen kaulaan pian. Tänään on kevätjuhlan-aika. Koko maailma kukkii!

(kuva HS 23.05.2010 )

Kotirantamme on meidän lempipaikka. Tänäänkin olimme rannan ainoa perhe. Siellä ei ole muuta kuin hiekka, vesi ja simpukat. Siksi kait moni sitä vierastaa. Ei liukumäkeä, ei jätskikioskia. Me rakastamme sitä. Tänäänkin elämä tuntui rannalla liki täydelliseltä. Lapset keräsivät simpukoita, rannalle oli tuotu uutta hiekkaa, vastahakoisen lähtijän, esikoisenkin kuulin sanovat: vähän täällä on kivaa! U siihen vastasi: ihan kuin oltais Pariisissa! (tarkoitti ehkä paratiisia :-) ) Kotona spagettia ja sitruunasorbettia. Kuuleman mukaan pilvistä säätä odotellaan saapuvaksi.