1 päivä sitten
lauantai 29. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Tarpeettomat tavarat voi huutokaupata
tai kiikuttaa kirpputorille,
mutta elämäänsä ei voi vaihtaa
eikä myydä.
Eikä lastaan.
Ja kuka äiti tahtoisi.
Synnytyspöydällä käydään niin lähellä Jumalaa,
että solmu, joka solmitaan,
ei petä
kasvoipa lapsesta vahva puu
tai paleleva pensas.
Äiti muistaa muutakin
kuin kimaltavat kynnet,
ensimmäisen hampaantuloitkun
tai sen hellän hetken
kun pienet jalat pitivät pystyssä.
- E. Heilala -
maanantai 24. syyskuuta 2012
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
perjantai 14. syyskuuta 2012
torstai 13. syyskuuta 2012
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
tiistai 11. syyskuuta 2012
maanantai 10. syyskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
lauantai 8. syyskuuta 2012
Vanhan koulukaverini kanssa keskustelimme perjantaina
puolukkapiirakkaa syödessämme siitä, miten jo biologisista
syistä pikkulapsivaihe on useimmiten naisen vastuulla, ja kyllä
se lehdestä lukemani lause määrittää pitkälle omaa
elämäänikin. Se ei myöskään
tarkoita sitä, etteikö minullakin olisi haaveita sen
ulkopuolella, jotka odottavat oikeaa aikaansa.
Ihana Hanna toteutti unelmansa. Safkaa- kirja oli makea yllätys, huomionosoitus Peggylle reseptien jälkeen mainittava asia.
Minä rakastan pitkiä ruokapöytiä, jossa on aina tilaa
vielä yhdelle. Sillä perusteella valitsimme ensi kesän
huvilammekin Italiasta, siinä pöydässä on varmasti tilaa
kaikille. Hannan kirjaan palaan täällä uudestaankin, kunhan
pääsemme maistelemaan.
torstai 6. syyskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















