Graphic Design will save the world right after rock and roll does

Isoäidin vierailulla mukaani lähtenyt hassu ajatus. Meidän rairuohomme kasvattivat tänä vuonna eskarilainen ja kerholainen. Aarikan keltaiset pääsiäispuput kaivettiin kaapista esille. Niitä on kaksi isoa, kuvaamaan perheemme äitiä ja isää. Pieni pupu joka lapselle oma. Olen ostanut varastoon jo vuosia sitten, kun keltainen väri Aarikan pupuista poistui. Paperipussiin kaapin ylähyllylle tulevia lapsia varten. Mutten kerro monta? ;-) Tänä vuonna sain ottaa uuden. Loviisan oman.

Muskarilainen

Jumppamatto

Esikoisemme sai 2001 tämän jumppamaton lahjaksi kummitädiltä ja -sedältäni. Se alkaa olla jo pesujen, lainareissujen, leikkijöiden jäljiltä haalea, neppari `katosta` on irronnut ajan saatossa. Olen jo kahdelle edelliselle ajatellut etsiä uuden, mutta tässä ollaan. Kaivan jälleen tämän kaapista, ja en toisaalta voi olla myöntämättä kiintyneeni siihen. Sitä paitsi se on toiminut hyvin. Taustalla parhaillaan nokkahuilu raikaa. Molemmat pienet polvella. Ehdin kuitenkin hörpätä hetki sitten kahvit, ja lukea uusimmassa Living etc.;ssä olleen jutun seitsemänlapsisen New Yorkilaisperheen kodista.

Kotipäivä

Sylissä on tänä aamuna ollut ruuhkaa. Viikon meille tullut Helsingin Sanomat on ilahduttanut kotipäivää. Pitäisiköhän tilata taas? Olisiko aikaa lukea? Eilisen lehdestä tänään bongattua Haitista. `Teki pahaa, kun joku oli yöllä synnyttänyt lapsen ja tuli aamulla kysymään, että eikö sinulla olisi hänelle telttaa, kun hän joutuu lapsen kanssa tuonne kadulle nukkumaan. Oli vain vastattava, että ei nyt ole.` Kun taas katselee elämäämme vähän laajemmassa perspektiivissä, voinee todeta että meillä on asiat todella hyvin. Ulriika leikkii Marimekon Goodybagista saamallaan kankaalla. Tosin tällä hetkellä sakset soivat, ja ensimmäinen ympyrä kankaasta on kohta irti.

Paranemisia pikkumies

Kaupunkikaveri

Kun olin 4kk vanhan Ulriikan kanssa ostoksilla, nautin hänen seurastaan suunnattomasti. Meillä oli hauskaa keskenämme ja hyvät jutut. Joskus vähän naureskellutkin itselleni ja sille, kun minä ja neljäkuinen juttelemme Jumbossa, pidämme hauskaa. Toinen turvakaukalossa, toinen kaksijalkainen kävellen. Tänään kuitenkin bussissa, palatessamme keskustasta kotiin, me nautimme toistemme seurasta, Loviisa ja minä. Kaksikuinen ja se sama kaksijalkainen. Juttelimme, hymyilimme, meillä oli hauskaa! Kun jäimme bussista pois, mukana ollut nainen tuli sanomaan,että ihanasti se pieni hymyili ja jutteli, koko matkan. Sisko soitti matkalla. Sanoi löytäneensä kauniin tavan ilmaista kieltäytymistä kääntäessään Venäjää: En halua, koska se ei ole sieluni mukaista. Katsotaan, josko lause pääsisi arkikieleenikin. Ja näin Zaran myyjällä liki maailman kauneimmat hiukset, naisellisen irokeesin. Kuvassa 2004 joulukuussa ollut `irokeesitukka`, josta pidin valtavasti. Ei parempaa kuvaa. V yskii, pitää mennä.

Kipeenä

Hiiri, kissa ja velho

Ilta-askartelua huomiselle. Lapset olivat alussa mukana ja sitten sippasivat. Aloitettiin liian myöhään, kun isä tuli kotiin ja haki oksat esikoisen kanssa, siskokin tuli yöksi ja askartelukaveriksi lapsille. Kartonkia, sulkia, vanhoja Helsingin sanomia. Tuli kauniita rusetteja, niin kauniita että aikuinenkin teki niitä lasten apuna innoissaan. Yksi hindukuva oli niin vaikuttava, että ruseteiksi leikkaamisen jälkeen soitin kotiini ja pyysin niitä ottamaan perjantain lehden talteen kuvan takia.

Muistaisin

Pienen leukasi, miten se liikkuu kuin syöt. Pienen kätesi, miten se tarttuu paitaani tai rintaani. Vielä kömpelösti. Kauniit kasvosi ja levollisen ilmeesi. Kun muistaisin, aina.

Palmusunnuntai

Se on ihme kun ei pääse vihaista ääntäkään vaikka meidän taloudessa ensimmäiset aamuvirkut heräävät säännöllisesti seitsemältä viikonloppuaamuisinkin. Ennen vanhaan en olisi ikinä halunnut olla tähän aikaan aamupalat syöneenä, valmiina päivän askareisiin. Mies töissä koko päivän, joten lasten kanssa mietitään mitäs sitten tehtäsiin? Huomisen oksat pitäisi hakea ja tehdä, voinee jäädä iltaan. Tapana on ollut, että etukäteen mietitään kelle tehdään ja kenellä käydään. Mitä tänä vuonna keksittäisiin uutta? Koulusta ja kerhoista oksia on tullut, kaksivuotias ja kissa ovat aika mestareita niiden tuhoamisessa.

Kissankorvamekko

Olin kutsuilla idearikkaalla `tissainerilla`, kuten eräs asian ilmaisi. Tytöt sai vaatetta, U nimesi omansa heti kissankorvamekoksi. Lisää myöhemmin. Kaunista, tyylikästä. Pidän ja paljon.

Kiitos

Muotinäytösvalmisteluja

Olin heittämässä reikäisiä sukkahousuja roskiin. Tytöt kuitenkin pyysivät ne askarteluun, valmistelivat eilen suihkunjälkeen tämänpäiväistä muotinäytöstä. Äidinkin mielestä tyylikästä ja luovaa. Katsotaan, muistuuko mieleen vielä eiliset aikeet tässä päivänmittaan? Kahvinkeittoon.

Supertytöt suihkunjälkeen

`Me ollaan supertyttöjä. Supertytöt ei nuku ja ne auttaa kaikkia. Meillä on huomenna teille muotinäytös.`
Isoisoäidin sisustuskirjan anti tälle päivälle: Oswaldin värioppi, ja mielenkiintoisia lauseita ja väittämiä, joita kaikkia en voi valitettavasti tänne kirjata. `Se kauneudellinen pyrkimys, johon asuntoa sommitellessa käsikädessä käytännöllisyysen kanssa pyritään, sanottakoon sitä sitten kodikkuudeksi, viihdykkyydeksi tahi taiteellisuudeksi, on sopusointu ja levollisuus yhtyneenä vaihteluun ja vilkkauteen. Nämä ovat päätekijät, jotka yhdessä välittömästi luovat huoneeseen astujan mielen onnelliseksi, levolliseksi ja iloiseksi, saavat hänet viihtymään, niin että hänen on hyvä olla.`

Kaksi kuukautta

Rakastan olla äidin sylissä. Tänään kuitenkin olen monen päivän lähes yhtäjaksoisen sylissätorkahtelun jälkeen nukkunut puoliltapäiviltä asti. Rattaissa, sängyllä, sohvannurkassa, turvakaukalossa. Ja unta vaan riittää, meinaan kasvaa tänään.
Aamuisin kun äiti on aamiaisella ja minä tissillä, jutustelu vie joskus voiton ja lopetan syömisen, katson äitiä, hymyilen ja sanon hjuuuu. Se on iso virstanpylväs elämässäni. Ja sitten jaksan taas syödä ja tuijottaa äitiä.

Eteinen

Ison perheen eteinen. Vajaa kolme metriä kaapistoa, joissa on kahdessa rivissä hengaritilaa, keskimmäisessä kaapissa ulosvedettävät ritilähyllyt hanskoille, pipoille, villahaalareille. Isot alavetolaatikot kengille. Kaksi naulakkoa, musta naulakko siisteille vaatteille ja kaapin kulmantakana ulkovaatteet, kypärät. Musta seinä syö itseensä patterin, sekä edessä usein olevat mustat rattaat ja kengät. Tässä oleellinen. Kuvat kertovat loput. Aikasempi postaus, Meidän eteinen, mun voimalause, kannattaa lukea myös. Siinä on kokonaiskuva.