Jos kesällä ajantaju katosi läheisen järven rannalla, tänään se katosi Paloheinän pulkkamäessä. Aurinko kuumotti ja hiihtoloman viimeinen päivä oli talven paras päivä.

Meillä helisee espanjalainen kesä.

Hiihtolomatorstai toi mukanaan monta mukavaa yllätystä.

Ukkilassa kesä. Ukkilassa talvi.

Kaunista, mutta kylmää.

Hiihtolomalainen, iltapalapizza ja itsetehty liivi. Kankaanpala ja niittikone.

Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogini jäädessäni äitiyslomalle ennen viidennen lapsemme syntymää marraskuussa 2009.
 
Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Blogini on hyvin arkipäiväinen, tavallisen äidin, tavallisia kuvia. Hetkiä arjestamme, yleensä kauniimpia sellaisia, vaikka on itkuunvääntyneitäkin suupieliä näkynyt.
 
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-
 
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
En halunnut tukkia facebook-sivuani omilla arkikuvillani, ja tämä on luonnollinen paikka jakaa niitä. Kuvat eivät välttämättä päädy koskaan teetettäväksi, mutta tarpeeni hetkien tallentamiseen kameralla on suuri. Blogi on tuonut elämääni paljon kaunista, ja hyvää täytettä arkipäivääni. Tänne saa tulla vierailulle kuka haluaa.( kommentoidakin vastoin luuloja voi, kun painaa päivityksen alla olevaa kynää tai kellonaikaa :-) )
 
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin kirjoittaa paljon enemmän asioista, jotka mietityttävät minua päivässäni. Välillä yritänkin, kirjoitan pitkän tekstin ja sitten poistan, koska tekstin saaminen järkeväksi kokonaisuudeksi vie kohtalaisen paljon aikaa. Sen vuoksi yleensä kuvien alla on vain lause tai kaksi. Jos saan vuorokauteen lisää tunteja, saatan kirjoittaa jotain enemmänkin tulevaisuudessa. Nyt menemme kuvien painolla.

Kiitos teille blogimaailman ystäväni, tunnustuksista, joita olen saanut. Palaan asiaan. Kiittäen,
-H

Vesi on elementtini. Oma ekologinen jalanjälkeni kasvaa eniten pitkistä suihkuhetkistä, jolloin istun suihkussa, usein muutaman lapsen touhutessa mukana.
Vauvauintikuvat tulivat, perhepotrettikin on, mutta se jääköön oma-albumi kuvaksi.

Meillä on jäätävän kylmää. Poskia palelsi vaikka selässä oli hiki. Hiihtolomakin alkaa.

Minulla on ajokortti. Olen kahdessa päivässä ajanut 200km.
Olen lukenut Tiina Kaitaniemen kirjaa Luonnollinen lapsuus ja ihmetellyt elämän ja yhteiskuntamme ristiriitoja. Käydyt keskustelut julkisesti ja yksityisesti ovat olleet mielenkiintoisia. Olen onnellinen siitä, miten elämä on minua ja meitä kuljettanut tähän asti.

Vietin täällä aikaani tänään. Katsoin kuvia ja videoita Vivaldin tahtiin.

Kaverisynttäreille kävi ekaluokkalaisen kyyti tänään. Isä vei vartin myöhässä ja vetosi ruuhkiin. Minä inhoan myöhästymistä.

Ekaluokkalaisen kännykkä oli unohtunut kotiin ja se alkoi soimaan. Tyttö oli laulanut soittoäänensä itse:

Minun ystäväni on kuin villasukka,joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minua hymyilytti ja itketti kuun kuuntelin sitä. Monta kertaa uudestaan ja uudestaan. Nuorimmainen oppi kaksi iltaa sitten osoittelemaan etusormella ja sormi onkin ollut pystyssä koko päivän.

Aamupala.

4.2 m uutta säilytystilaa täytettävänä. Lehtileikepinoille on paikka.

Vaikka ulkona näyttääkin tältä, tuntuu että kevättä on rinnassa!

Kun lähden ulos, joku kaipaa minua ovella. Elämässä on hyvä vire.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
`Rakkaus on kasvun aikaa, kivun kokemista,
iloa ja luottamusta.

10- vuotishääpäivämme on tänään ja tuntuu kovin arkiselta torstaiaamulta. Arki on parasta. Ja kymmenen vuotta lyhyt aika.` (fb -päivitykseni tältä aamulta)

Paitatutkielma.





Kolmevuotiaan elämän ensimmäinen ja odotettu yökyläreissu meni hienosti.