Meidän fotomodell.

kuva: http://jeltjefotografie.blogspot.com/  Tässä, monessa blogissakin nähdyssä kuvassa, lepää silmäni tänä iltana. Olen monena päivänä miettinyt, minkä kuvan laittaisin kotonani tuolle paikalle? Vaikea kysymys. Yläkuvassa, jossa tyttäremme ovat lähdössä juhliin, on jotain samalaista pysähtynyttä tunnelmaa. Lempikuvani tytöistä, molemmat luonnollisen kauniina, omana itsenään parhaimmillaan.

Mukana matkaavat. Tuplarattaiden innovatiivista käyttöä. Sikin sokin sekaisin on päät jalat takit ja laukut. Iloisesti.

Kouluterveydenhoitajan tarkistus. 129,2cm ja 22kg. Kasvu hienoa ja tasaista. Meidän onnellinen ja iloinen Anki. Aina ollut. Hymyili isälleen jo synnytysalissa ja siitä eteenpäin joka ikinen päivä. Sai kaksi uutta kesämekkoakin. Koululainen, ihanainen.

Viestejä äidille tulevalta ekaluokkalaiselta.

Ylin kuva. Loviisa suihkussa.
http://www.davinaz.com/new/ alakuva
Löysin kuvaajan blogista http://ledansla.blogspot.com/, joka hurmaa tunnelmillaan. Ja sen blogin löysinkin Pisarapilven blogilistasta.

Kolmen viikon päästä seitsemän. Ja meidän 8-, 6-, 4-, 2-, 0- sarja muuttuukin 8-, 7-, 4-, 2-, 0-sarjaksi. Joutunee ihan harjoitella.

On vain kaksi tapaa elää elämää. Yksi on, että mikään ei ole ihme ja toinen on, että kaikki on ihmettä. Albert Einstein

Äiti ja tytöt ovat viettäneet tänään päivän hikoillen kameran ja ah, niin hurmaavien lastevaatteiden parissa. Viikko on alkanut lennolla. Hyvällä sellaisella!

Yläkuva: Eeva-Liisa Isomaa: Tyttö rannalla, 2009, polymeerigravyyri.

Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja...
helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään...
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

Tämä tuttavani seinällä ollut teksti sopii tähän iltaan. Erityisesti juuri tähän päivään, velipoikani on kihlautunut tänään ja nostaa mieleen omia mietteitä tuolta ajalta. ONNEA siis saan toivottaa tänäänkin!

Tämä kuvaustilanne on toistunut tänä vuonna niin monessa yhteydessä, että onhan se ikuistettava meidänkin käsillä ja päillä.

Loviisa hurmasi meidät tänään. Pikkukaupunki parhaimmillaan. (huomaa O:n sisällä oleva kaima)

kuva HS Elämänohjeita hesarissa

`Risto Pelkonen:
Ristiriitaisten arvojen maastossa ei ole helppo suunnistaa. Parasta valita sellainen polku, joka tuntuu omalta ja olla hyvä siinä.
Hyvä elämä on rohkeutta tehdä se mikä on mahdollista, uskallusta epäonnistua ja suhtautua maltillisesti kaikkeen siihen, mille ei voi mitään.
Eläkää ihmisiksi. Ihminen on ihminen toisen ihmisen kautta. Olkaa omaa mieltä, mutta toimikaa ja eläkää sovussa toisten kanssa. `

ONNEA! (juhlittiin velipoikaa)

Olohuonenäkymä tänään. Vielä pari päivää saadaan katsella kerrossänkyä olohuoneessa, kunnes sänky siirtyy haltijoilleen yläkertaan.

Tuttuni oli käynyt Tukholmassa Annie Leibovitzin näyttelyssä. Kävin jo katsomassa risteilyhintoja. On kuulema käymisen arvoinen.

Tänään tyttö on vetänyt sikeitä koko päivän.

Autossa tuli isoveljen kanssa riitaa. Isäkään ei ottanut kauppaan ja kaikki harmitti.

Taiteilija Laura Pohjonen