Kaksivuotias, tuore isoveli. Ihana poikamme. Hän on suhtautunut uuteen tehtävään hienosti. Kun tulimme kotiin, sanoin että vauva on sun kaveri. Kolmeviikkoa sitten alkaneet EI-kauden kunniaksi vastaus oli EI. Illalla jo vauvan mahan päällä oli legolohikäärme. Isoin kriisi isosisarukseksi tuleminen on varmaan ensimmäisen ja toisen välillä. Pikkumies kotona seuraa kuitenkin niin paljon isompiaan.
Taustalla kotimme ehkä keskeneräisin paikka. Porraskuilu yläkertaan. Haaveilemme tulevaisuudesta portaiden vaihdosta, ensihätään on seinien maalaus luvassa. Kevväämmällä...
7 kommenttia:
Uskon myös, että vaikeinta pikkusisarukseen sopeutumisessa on sillä esikoisella ensimmäisen sisaruksen kanssa. Meillä oli vaikeata. Minkäikäisiä muuten lapsesi ovat?
Ihania kuvia :) Hei, laita kuvia niistä teidän vaunuista, nyt kun ne on verhoiltu uudestaan?
Meillä ainakin `mustasukkaisuus` näkynyt myöhemmillä vasta siinä vaiheesa kun uusi puolivuotias istuu keskelle leikkiä maailmanomistajan elkein. Ja se on ihan luonnollista harmitusta. Esikoisen kanssa stressasikin asiaa lapsen puolesta enemmän, vaikka puhutaankin positiivisesta kriisistä perheessä. Lapsemme ovata 8, 6 ,4 ,2 ,0- vuotiaita. Tasaisen tappava sarja :-)
Laitan vaunuista kuvia varmasti jossain vaiheessa.
Onnittelut tuoreelle isoveljelle. Aika "tappavaan" tahtiin olet lapsesi tehnyt. Tosin se ei näy sinusta yhtään , kuten jo aijemmin totesin:)
Kun meidän toinen lapsi syntyi esikoinen kierti minua pari viikkoa ihan ihmeissään. Vauvasta tykkäsi alusta saakka. Sairaalan perhehuoneeseen tullessaankin totesi vain, että moi äiti, missä vauva on ja painui pikkuveljen luo. Muutama viikko tuosta kyllä ehdotti, että jos vauva voitaisiin hetkeksi viedä varastoon ja olla ihan kahdestaan. Esikoinen oli silloin kolme vuotta ja viisi kuukautta.
Meillä on jo hyvä alku: 5-,3-,1-vuotiaat. Perässä tullaan :)
PIKKUVIISARI, alku on erinomainen ;-). Elämä näin viidenkin kanssa on asettunut nätisti jo osin uomaansa. Lapset kun ovat eri-ikäisiä, omine tarpeineen, arki ei ole jatkuvaa kaaosta ja hallitsematonta sekasortoa. Riittämättömyyden tunnetta joo, toisinaan, muttei koskaan niin että syliä tarvitseva ei sitä saisi. Tuttuja tunteita varmasti kaikille vanhemmille.
Lähetä kommentti