Hyvää huomenta!

Lunta on ihan järjettömän paljon. Vielä kun mies ja naapurin mies illalla tiputtivat kattolumet. Aamu alkoikin siten että isä ja lapset ovat lapioimassa lunta rinteeseen terassin päältä.
Naapurin poika kävi ovella ja toi B:n hukkuneen kaapinavaimen. Siinä on minun vanha Aarikan lammas-avaimenperä. Se oli ala-asteella mustan toppatakkini vetoketjussa vuosia. Väri aina haalistui ja äitini kanssa mustalla tussilla tuunasimme sen uudelleen ja uudelleen kuntoon. En ehkä arvannut miten paljon avaimenperä merkitsi minulle, mutta kun se katosi tuntui todella pahalta. Konkreettiset muistot lapsuudesta ovat säästämisen arvoisia. B oli pahoillaan kun hänen lukollisen kaappinsa avain hukkui, minua harmitti myös, mutta avaimenperän hukkuminen. Sanoin pojalle, että meita molempia saa harmittaa, mutta ei se oikeasti ole niin vakava juttu. Ja yhdessä harmittelmimme. Voipi olla että mielenrauhani takia avain saa uuden avaimenperän.