Tämä päivä kaikessa touhussaan alkaa olla pulkassa, hyvällä mielellä. Vauva on ollut tissillä koko aamupäivän, iltapäivän ja illalla vasta nukahti kuuden jälkeen (välissä nukkui lasten kouluhaun rattaissa). Koko perhe ehti siivota. Äiti viikata pyykit kaappeihin. Jos olisin ensimmäistä kertaa äiti, epäilisin taatusi että maito on LOPPU tällaisina päivinä. Kokemuksen karttuessa on tajunnut että ensiviikot ovat tällaisia, ainakin meidän vauvoilla. Sylissä, tissillä, koko ajan, mutta tyytyväisinä kun voi olla siinä. Välillä nukutaan pitkä pätkä, ennakoimattomasti. Siitä se toive kuuden viikon isyyslomasta. Voisi suoda pienelle alussa kaiken läheisyyden mitä hän tarvitsee. Siskolta sain rintamerkin ennen kuin vauva syntyi. Loput kuvat Elina Vaaran runokirjasta Äiti ja Lapsi, jossa on upea Sylvi Kunnaksen kuvitus. Olen ajatellut että kehystytän niitä jossain vaiheessa.
3 kommenttia:
Tuntuu tutulta tuo ekat viikot tississä kiinni. Vieläkin - T:n ollessa kohta 11kk -on napanuora edelleen tiukasti kiinni :D Meillä on tätä ' vain äiti kelpaa'-kautta on jatkunut jo useamman kk:N vaikka isä touhuaa ja on läsnä ihan yhtä paljon. Lapsen ja äidin yhteys on vaan niin..syvä, voimakas. JA aivan ihana kuva, mielettömän hyvä kuva V:stä tuolla alempana. Onhan tuo kehystettynä?
Ihania kuvia!
Meilläkin Joas oli rinnalla jatkuvasti ensimmäiset kaksi kuukauttaan. Täällä on se ihana tapa, että kätilö käy kotona lähes päivittäin vauvan ensiviikkojen aikana auttamassa imetyksessä yms. Meillä nuo käynnit vaan sitten jatkuivat huomattavasti pidempään. En tiedä mikä meni vikaan, koska Joaksen imuote oli kunnossa, maitoa tuli tarpeeksi imetyspunnitusten mukaan ja ruokailuvälit oli pisimmillän puolitoista tuntia, mutta silti pienen paino nousi vain parilla grammalla päivässä ja syntymäpainon saavuttamiseen meni kuukausi. Joka tapauksessa kahden kuukauden iässä tilanne meni niin hälyttäväksi, että rinnan jälkeen Joakselle piti aina antaa pullosta lisämaitoa lääkärin käskystä ja parin viikon imetys-pullo-rumban jälkeen rinta ei enää kelvannut. Paino lähti kuitenkin nousuun tuolla systeemillä ja se oli tärkeintä.
Toivon kuitenkin, että seuraavan lapsen kohdalla saisin imettää paljon pidempään. Itse ainakin nautin siitä läheisyydestä, enkä kokenut tuntikausia imevää vauvaa rasitteena.
Vauvan kanssa on ihana olla. Kun lapsia ja härdelliä on näin paljon, se rasittaa usein enemmän kuin pienen vauvan mukana kulkeminen. Toisaalta, olen järkeillyt että esikoisen saa jokainen vain kerran ja jos haluaa enemmän lapsia ei enää koskaan sama `rauha` palaa perheeseen. Aina on riittänyt syli sitä tarvitsevalle. Keski-Euroopassa on paljon lastenhoitoon ja äitiyteen liittyvää kulttuuria josta meidän kannattaisi ottaa oppia, myös synnytyskulttuurin puolella. Se ei vaan ole niin helppoa muuttaa asioita täällä. Lapsen ja äidin yhteys on vaan korostunut kun lapsia on enemmän, kyllä isompien asiat hoitaa isä enimmäkseen, isän kotona ollessa,ja vauva jää äidille. Ihan luonnollisesti.
Lähetä kommentti