torstai 11. helmikuuta 2010

Napa


Napa, massu. Kakat läpi ja koko kerrasto vaihtoon. Vauvaa on ihana hoitaa ja pukea. Kaaoksen sietämistä. Miehen kotiin odottamista. Iltaruokaa. Siivousta. Satuhäät kun lapset nukahtavat.

2 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

HEI!!

niin, vauvasta, pienestä vauvasta saa uskomattomana paljon voimaa. ja tietenkin sitä jaksaa hormonienkin tuella.
meillä on kaikki lapset olleet "kilttejä" ja nyt kun pienin oli kuumeesta itkuinen, myös sylissä, tulee myötätunnolla mieleen kaikki ne joiden vauvat kärsii koliikista, huonoista nukutuista öistä jne. jne. itse päässyt siinä mielessä helpolla, ja kaikkeni teen että pidän kuumeista lasta sylissä ja annan muiden töiden olla.
muutkin odottavat miestä kotiin. olen ajatellut aina että sitten kun tulee ikää lisää, en enää ikävöi tai odota miestä kotiin.mutta eipä ole juur muuttunu:)
Henk.koht kysymys eikä tarvi vastata, mutta voisitko kuvitella/haluta teille lisää lapsia?

Helena kirjoitti...

Vauva on valtava energiantuoja. Elämässä on uutta ja ihanaa,uuden rakkauden tuomaa hullaantumista. En ole ikinä asennoitunut niin että tämä on viimeisemmme, en taaskaan. Suru tulisi jo pelkästä ajatuksesta. Niin tai näin, en silti ole niin pitkällä että osaisin ajatella tulevaisuuttakaan. Yksi lapsi kerrallaan(, ellei kaksoset tule ;-) )