Illuusio lumeenhautautuneesta kuplasta nimeltä koti alkaa rikkoutua. Kävimme tänään kaupoilla hakemassa isälle uuden kravatin, perinteisesti, äidille ja tyttärille sukkauhousut, pojille uudet kauluspaidat pieneksi jääneiden tilalle. Ristiäiset alkaa olla kohta mallillaan.
A sovitti isoisänäitinsä lapsuudessa käyttämää kaulapitsiä juhliin musta mekon kaveriksi. Jompikumpi tytöistä saa laittaa sen. Mallia vähän kyllästytti kuvaustouhu, oli kiire videota katsomaan. Ja EI-mies makaa keittiön lattialla, haluaa vettä, mutta EI HALUA mitään. Rakas kaksivuotias.
2 kommenttia:
Helena, sulla on aivan ihana blogi. Tästä välittyy selvästi, mikä sinulle on tärkeää. Erityisen paljon ilahduttaa, että osaat niin hienosti arvostaa ja rakastaa jokaista lasta erikseen ja erilailla. Ja olet niin onnellinen ja ylpeä perheestäsi!
Vielä kun blogissa on lisäksi kaikkea kaunista, muotia ja sisustusta, sopivassa suhteessa, niin Tykkään!! :)
t. neljättä odottava kotiäiti joka myös rakastaa kaikkea kaunista ihanan perheensä lisäksi..
Kiitos ihanasta palautteesta. Nautin juuri TÄSTÄ elämästä ja elämänvaiheesta todella paljon. On aikaa ajatella, on aikaa rakastaa ja kokee elämänsä ehjäksi. Ei ole tarvetta hötkyillä mihinkään turhaa.
Lähetä kommentti