Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
Eilen ristiäisissä papin lukema kohta piti tänään kaivaa esille uudestaan. Kohta on jotenkin pysäyttävä ja kaunis. Mielestäni kauniimpi jopa kuin rakkaudesta häissä luettava. Loviisa tuntuu ihmeeltä ja miten kauniisti se tässä sanotaan.
(taulu: Marikka Kiirikoff, Poikanen)
2 kommenttia:
Tätä kohtaa saa olla monesti ihmettelemässä pienen vauvan äärellä. hänessä on kaikki niin täydellistä ja valmista.
Ja ei ole pientäkään epäilystä kuka hänet on osannut luoda, niin täydellinen hän on heti syntyessään.
Vauvan nimi on vahva nimi, ei vaan ole tullut yhdistettyä silti Loviisan kaupunkiin...
Loviisa on Suomen kaupunki, saanut nimensä kuningatar Loviisa Ulrikan mukaan. Joten henkilön mukaan kaupunkikin aikanaan nimettiin.
Lähetä kommentti