Loviisan tossut. Mustat virkatut, hänelle tilatut. Veljen vanhat valkoiset, jo kohta pienet. Zaran nahkatossut, Ulriikalla oli samanlaiset ja ostin jo silloin varastoon `seuraavalle`, odottivat tyttöä laatikossa.
Keskellä Benjaminin ystävänpäiväsydän koulusta. Toissailtana pyysi huoneeseen ja sanoi: äiti, mä lisäsin tähän kaikkia parhaat. Ja sydämeen oli lisätty isolla ÄITI ja ISÄ. Yläkulmaan Verner. Tuntui hyvältä. Eilen kun istuin sohvalla ja syötin Loviisaa ja puhuin siskoni kanssa puhelimessa, B touhusi omiaan. Kävi virittämässä joululahjaksi saamansa kameran keittiönpöydälle, laittoi ajastimen, tuli viereeni sohvalle, otti halaukseen ja kamera nappasi kuvan. Ihana kahdeksanvuotias. Voi kun osaisin olla hänelle hyvä.
2 kommenttia:
Ihan sattumalta eilen löytyi tämä blogisi. Lasten nukahdettua lueskelin ja katselin kauniita kuviasi ja tekstejäsi. Koukkuun jäin. Voin niin samaistua elämääsi, meilläkin viisi pientä lasta ja nuorin lähes samanikäinen kuin teidän Loviisa. Syntyi joulukuussa 2009.
Kaikkea hyvää sinne täältä pohjoisemmasta.
Ps. meillä taitaa olla isoäitisi tekemä taulu, jos nyt oikein tuosta yhdestä kuvasta katselin :)
Haluan toivottaa myös sinulle kaikkea hyvää täältä hiukka etelämmästä. Kyynelkylvystä aurinkolaaksoon voisi olla hyvä nimi tällaiselle elämänvaiheelle. Isoäitini töitä saattaapi hyvin olla eksynyt myös sinne päin maailmaa vaikka täällä hänkin asustaa ja työskentelee yhäkin. Tänä vuonna yhdeksänkymmentä.
Lähetä kommentti