Kaupunkikaveri

Kun olin 4kk vanhan Ulriikan kanssa ostoksilla, nautin hänen seurastaan suunnattomasti. Meillä oli hauskaa keskenämme ja hyvät jutut. Joskus vähän naureskellutkin itselleni ja sille, kun minä ja neljäkuinen juttelemme Jumbossa, pidämme hauskaa. Toinen turvakaukalossa, toinen kaksijalkainen kävellen. Tänään kuitenkin bussissa, palatessamme keskustasta kotiin, me nautimme toistemme seurasta, Loviisa ja minä. Kaksikuinen ja se sama kaksijalkainen. Juttelimme, hymyilimme, meillä oli hauskaa! Kun jäimme bussista pois, mukana ollut nainen tuli sanomaan,että ihanasti se pieni hymyili ja jutteli, koko matkan. Sisko soitti matkalla. Sanoi löytäneensä kauniin tavan ilmaista kieltäytymistä kääntäessään Venäjää: En halua, koska se ei ole sieluni mukaista. Katsotaan, josko lause pääsisi arkikieleenikin. Ja näin Zaran myyjällä liki maailman kauneimmat hiukset, naisellisen irokeesin. Kuvassa 2004 joulukuussa ollut `irokeesitukka`, josta pidin valtavasti. Ei parempaa kuvaa. V yskii, pitää mennä.