Eilen aamupäivällä jälleen ovikellomme soi. Meillä oli vieraita, ja juuri olimme nostaneet keittokattilan pöytään. Seinänaapurin ihana rouva toi lämpimäisiä, sämpylöitä, sunnuntaiaamupäivän kunniaksi. Kiitin ja mieli tuli muistamisesta lämpimäksi.
Tämä on toinen kotimme tällä alueella, ensimmäisessä taloyhtiössä halusin olla juuri paikkakunnalle muuttaneena kovin aktiivinen, tässä olen pitänyt etäisyyttä enemmän. Koen että paikkani täällä on jo `saavutettu`, ja verkostot luotuina siltä varalta, että avaimet jäävät kotiin ja pitää saada sateenpitopaikka. Silti, ihania naapureita, naapurinlasten vanhempia, on ympäriltä löytynyt, hakemattakin. Yhteisöllisyys on kiinni viereen sattuneista ihmisistä, enemmän kuin mistään muusta.
2 kommenttia:
Olen käynyt täällä nyt pari kertaa kuikuilemassa kuviasi ja kertomuksiasi. Niin suvereenin oloisesti teillä pyöritetään lapsiarkea, ihailen! Tulen toistekin.
Kiitos kannustavista sanoista! Täällähän se arki pyörii, kaikesta yrityksestä huolimatta aika omalla painollaan. Ja aikalailla lasten ehdoilla. Tervetuloa, tulen vastavisiitille sivuillesi nauttimaan auringosta!
Lähetä kommentti