Tänään on ollut erikoinen päivä. Ihanaiset vieraat aamusella, ajattelemisen aihetta päivällä, pohdiskelua, vierailu isoäidillä. Kuulin mielenkiintoisen asian hänen luonaan. Isoisoäitini on kirjoittanut Suomen ensimmäisen sisustuskirjan 20-luvulla. Luen haperoa kirjaa päivä päivältä, ja jaan jos tulee oivalluksia isoisoäidin ajalta. Les Corbusier on ainakin mainittu jo pariin otteeseen.
`Rauhallinen, yksinkertainen, kaunis, hygieeninen koti antaa lapsen mielelle pohjan, mitan, jonka mukaan arvostella elämän ilmiöitä ja suhtautua niihin. Lapsi harvoin tekee selkoa itselleen ovatko häntä ympäroivät esineet kauniit vaiko rumat, hän vain tuntee ja havaitsee ne, ja ne syöpyvät hänen mieleensä muodostaen jonkinlaisen mallimitan koko elämän varrelle. Tätä vaikutusta ei koskaan saata arvioida liian suureksi, puhumattakaan siitä henkisestä ilmapiiristä, jossa nuoret taimet versovat. Ja siksi se velvoittaa.` Näin kirjoitti 1927 arkkitehti-isoisoäitini.
`
4 kommenttia:
Aivan mieletön kirja, ihanana. Isöäitisi on ollut todellinen edelläkävijä. Yhdyn ihan Corbusierin sanoihin, minusta on oikeasti hirveätä että lasten visuaalista maailmaa aina aliarvoidaan, se ympäröidään krääsään (mitä meilläkin on valitettavasti vaikka kuinka paljon) eikä ajatella että lasten maailma kehittyy ympäristön mukaan. En ole mikään super äiti mutta toivon että lapseni oppisivat näkemään muutakin kun Pokemon korttien visuaalisen maailman, ainakin hieman isompana.
Tosi hieno kirja!
Minusta tuntuu, että sinulla ja sioäidilläsi on ihana suhde. Voi kumpa itselläkin olisi joku "isoäiti" jonka kanssa kulkea matkaa.
Hienoja sanoja!
Olisipa oma isoäitini vielä luonamme jakamassa omia viisauksiaan.
Isoäitini on ystäväni, isolla Y:llä. Isoisoäitiniäni en ihan ehtinyt tavata. Muutenkin asenteeni on, ettei ystävyys ole kiinni iästä, asemasta, mistään muusta kuin siitä, että kokemusmaailma on jotenkin samanlainen. Niistä on ihana jakaa ja oppia.
Lähetä kommentti