Pienen leukasi, miten se liikkuu kuin syöt. Pienen kätesi, miten se tarttuu paitaani tai rintaani. Vielä kömpelösti. Kauniit kasvosi ja levollisen ilmeesi. Kun muistaisin, aina.
Kieltämättä tämä taaperon imettäminen on hieman erilaista. Samallahan voi jumpata, työntää jalkansa äidin kauluksesta sisälle tms. Harvoin on kovin levollista. Kaiken palkitsee kuitenkin se lapsen onnellisuus ja hymy.
4 kommenttia:
Oi! Ihanat ajatukset <3
Meillä on imetys tytön mielestä loppusuoralla. Tunnen itseni jotenkin erilaiseksi sen vuoksi. Olo on jotenkin ontto ja liian kevyt...
Kieltämättä tämä taaperon imettäminen on hieman erilaista. Samallahan voi jumpata, työntää jalkansa äidin kauluksesta sisälle tms. Harvoin on kovin levollista. Kaiken palkitsee kuitenkin se lapsen onnellisuus ja hymy.
Toisaalta, taaperon imettämisessä on se ilo, että se harvoin enää on ainoa ravinto. Lähinnä vain äidin ja lapsen hellyyshetki, ja siksi niin ihana.
Lähetä kommentti