Keskiviikon kerhopäivää odotellaan innokkaana. Juju- ja Maja-kirjan tekijät kutsuivat meidät Marimekon työpajaan perjantaina, jossa teimme maskotin. U sai itse ommella ompelukoneella. Aikaimoinen kuukausi tytölle. Kummitäti opetti virkkaamaan ja Marimekko kutsui omepelemaan. Tyttö sai itse valita kankaat, silmistä tuli liilat, tietenkin. Ja kankaassa piti olla pinkkiä.
Niin ja siis miksi sitä kerhopäivää odotellaan? Repussa on järjestäjäkyltti, ja sen haltia saa viedä lelun seuraavana kerhopäivänä. Pöllö vaihtui repusta Loviisa-nimiseen maskottiin. Meillä on nyt kaksi Loviisaa.
4 kommenttia:
Olipa ihanaa kun vinkkasit tien tänne! Kuin myös, erittäin mukavaa oli tavata.
Meilläkin marioliot olleet kovasti kainalossa, pitää kuvata blogiinkin kunhan ehdin:) Tuo tyttösi tekemä on niin hieno myös!
Oi tuo paja kuulosta aivan loistavalta ja hienon olion on Loviisa ommellut. Yritin juuri opettaa 6 v. tyttärelleni koneella ompelua, olin ehkä liian varovainen. Pitää yrittää uudestaan. Muistelen mummini Singeriä lämmöllä, taisin olla tyttäreni ikäinen kun tein ekoja "luomuksia".
Mikä tuo tuommoinen paja oli? Kuinka nuo kirjan tekijät olivat kutsujina? Olen vilaissut noita kirjoja, ihania ovat. Mistä muuten tuo pöllöpehmo on peräisin - tuon pöllön olen bongannut vain teillä ja jossakin Kaksplussan lehden sivulla, mutta siinä ei ollut tietoja ko. pöllöstä. Ja ihanaa & kaunista, tunnelmallista blogia pidät, kiitos kun avasit oven minullekin :). T. Äiti pohjoisesta, jolla vauva vielä hikottelee massussa, mutta jospa vaavi jo pian näkisi päivänvalon...
Hienoja maskotteja tehtiin Marimekolla perjantaina Helsingissä. Marimekon uusi Paja-konsepti oli kyseessä, ja miksi me siellä oltiin on mysteeri :-), pajailtiin tietenkin. Koepaja oli kyseessä. Sen enempää en vielä osaa kertoa, mutta eiköhän selvene kevään mittaan. Kannattaa tutustua kun kohdalle sattuu. Pöllöpehmo on suomalaisen Aarrekidin mallistoa.
Blogia yritän pitää kohtuullisen avoimena ja rehellisenä, arkielämän päiväkirjana, pääosassa kuvat. Kuvaan paljon, tallennan niihin elämäämme tämän kiireen keskellä.Se on aina ollut tapanani ja tänne kuvia voi huolella syytää.
Lähetä kommentti