Se on ihme kun ei pääse vihaista ääntäkään vaikka meidän taloudessa ensimmäiset aamuvirkut heräävät säännöllisesti seitsemältä viikonloppuaamuisinkin. Ennen vanhaan en olisi ikinä halunnut olla tähän aikaan aamupalat syöneenä, valmiina päivän askareisiin. Mies töissä koko päivän, joten lasten kanssa mietitään mitäs sitten tehtäsiin? Huomisen oksat pitäisi hakea ja tehdä, voinee jäädä iltaan. Tapana on ollut, että etukäteen mietitään kelle tehdään ja kenellä käydään. Mitä tänä vuonna keksittäisiin uutta? Koulusta ja kerhoista oksia on tullut, kaksivuotias ja kissa ovat aika mestareita niiden tuhoamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti