KÄKI KUKKUU
Lapsi tuli taloon,
laittoi uuteen valoon
kaiken entisen.
Minä palvelen.
Hänen maailmastaan
viestejä kun kuulen,
joka huutoon vastaan,
juoksen lailla tuulen.
Aamu aamun perään
aikaisin jo herään
sekä myöskin öisin,
kun hän lausuu: Söisin.
Päivällä hän nukkuu,
jos on sillä päällä,
kunnes käki kukkuu:
Äiti, olen täällä!
Kijasta Ihmettä ja iloa, jossa on osuvia runoja. Kuvan näkymä meidän olohuoneesta. Aamuaurinko joka paistaa vastapäiseen metsään. Meidän ja metsän välissä on parkkialue, mutta rinteessä kun asumme niin sohvalla istuessa ei sitä tiedä, vaan näkee vain metsän ja sen kauniit puut. Olen tänään saanut nauttia kevätkonsertista, kanteleen, nokkahuilun ja runonlausunnan merkeissä ihan kotidivaanilla istuen. Kiitos Ankin muskarin ja sieltä lainassa olevien soitinten.
2 kommenttia:
Todella kaunis runo. Voi sanatkin kertoa paljon, vaikka ihan ihanimpiin ja tunteikkaimpiin ja tärkeimpiin hetkiin ei sanat riitä.
kuopuksemme täytti juuri vuoden.en voi sanoa muuta kuin että sanat ei riitä kertomaan kuinka paljon hän on tuonut iloa tullessaan.
Pitääpä lainata ko.kirja. Minulle on jäänyt Jari sinkkosen eräästä kirjasta päähän riimi, joka ollut syntymäilmoituksessa. 'Kuinka kaikkivaltias noin olla voit, me sinut tehtiin,
mutta sinä meidät loit.' Äitiyden/vanhemmuuden myötä sitä huomaa olevansa jotain aivan muuta kuin esim. 2 vuotta sitten.
Lähetä kommentti