Päivä oli yhtä sekalainen kun kuvasato. Kiasmassa, ainoana turvakaukalollisena luentosalissa. En kokenut oloani filosofien keskellä vauvan kanssa maailman kotoisammaksi. No, sekin on käyty. Kaksi uutta huomionarvoista asiaa, Loviisa on löytänyt kädet ja tuijottelee nyrkkejään haltioituneena jo kolmatta päivää. Olen saanut muutaman naurunalunkin tytöltä.
3 kommenttia:
Minä en ole käynyt viime kevään jälkeen Kiasmassa. Saloon kyllä on ajatus mennä ennen kuin Steve McCurryn näyttely päättyy. Ne kuvat on vaan nähtävä.
Lasten kanssa kuulema nyt olisi Amos Anderssonissa heillekin mielenkiintoinen näyttely yläkerrassa. Pitänee harkita!
Ihana & suloinen Loviisa :). On ne pikkuruiset nyrkit vaan niin vallan ihmeelliset :).
Lähetä kommentti