Vihdoin viimein vauva uneen nukahtaa.
Pitkän huudon jälkeen kuuluu tuhinaa.
Jäljellä on töitä. Pyykki odottaa.
Katson röykkiöitä, vauvantavaraa.
Tätä hiljaisuutta vaiti kuuntelen.
Arvoa sen ennen ymmärtänyt en.
Monta ajatusta tänään kesken jää.
Kuulen kuorsausta. Vauva hengittää.
(Kirjasta: Ihmettä ja iloa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti