keskiviikko 5. toukokuuta 2010




Kuusivuotiaan muskariryhmällä oli tänään kevätkonsertti. Olin yksin kolmen kanssa, mies työreissulla. Kaksivuotias nautti, vaikkei helpoimmassa konsertti-iässä olekaan äidin kannalta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi tuota pientä miestä... aivan on ikävä!
Elina

Minnas kirjoitti...

Olet kyllä reipas. itseä laiskottaa lähteä mihinkään tapahtumiin koko katraan kanssa.

Päivi kirjoitti...

Mullakin oli joskus hankalempaa lähtä lasten kanssa tilaisuuksiin vaikka lapsia oli vähemmän. Nykyään ajattelen enemmän lapsen kantilta, miksi jättäisin tuottamatta lapselle kivaa siitä syystä, että hänellä on sisaruksia.

Helena kirjoitti...

Olen ajatellut, ettei lapset ole syy siihen, ettenkö voisi tehdä asioita ja lähteä eri paikkoihin. Ahdistuisin ajatuksesta. Joskus tosin käytäntö sanelee ehdot. Myönnän. Vauva ja kaksivuotias eivät ole kellään aina maailman helpoin yhtälö. Kevätesityksessä Loviisa sai lainata tutun äidin syliä.
Verner seisoo kuvassa ihan kuin isänsä. Pää etukenossa, mistä olen joskus miestäni moittinut. Kai seisomatyylikin voi olla periytyvää ;-)?