Mieheni sisko kertoi tästä kiertotarinasta, en ollut kuullut aiemmin. (käytin oikeuttani ja leikkasin surullisen lopun pois, koska tarinan ydin on jo tässä)

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään
siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista
kullanväristä lahjapaperia.
Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki
tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.
Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen tämä on sinulle, äiti.
Äiti tunsi itsensä vaivautuneeksi muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle.
Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja
huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi
tyttärelleen;
Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa
täytyy myös olla jotakin ? Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi,
mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla ! Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen, sulki hänet syliinsä ja pyysi
anteeksi ajattelematonta kiukkuaan.
Tämä lahja on meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia
lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme.
Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.