Minulla on ajokortti. Olen kahdessa päivässä ajanut 200km.
Olen lukenut Tiina Kaitaniemen kirjaa Luonnollinen lapsuus ja ihmetellyt elämän ja yhteiskuntamme ristiriitoja. Käydyt keskustelut julkisesti ja yksityisesti ovat olleet mielenkiintoisia. Olen onnellinen siitä, miten elämä on minua ja meitä kuljettanut tähän asti.
9 kommenttia:
Onneks olkoon ajokortista!
autoilusta voi todella nauttia ja sen antamasta vapaudesta mennä.
p
Helpottaako ajokortti? Me ollaan nyt täällä maalla ja minulla ei ole korttia. Se on kyllä aika pian hankintalistalla. Olisi se hyvä olla olemassa. En olisi niin kiinni tuossa hovikuskissa.
Kyllä se nähtävästi helpottaa. Perheessä pärjää yhden kortinkin kanssa, ja Rakastan edelleen bussimatkoja Helsinkiin. Vapaus lähteä ja tulla on silti kahden ajokortin arvoista. Se tunne, kun pääsee mihin vaan, ja kaikki tiet ja mutkat ovat käymisen päässä. Kyllä kannatan sen projektin aloittamista näin aikuisellakin iällä.
Minullakin autokoulu yhä käymättä. Pian en enää edes uskalla. Helpottaisi arkea varmasti kummasti. Minkä hintaista ajokortin hankkiminen nykyään on?
Johanna
Itselläni on samainen kirja juuri kesken. Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Ensimmäisen lapseni kanssa olen joutunut (luonnollisestikin) etsimään omaa tapaani olla äiti ja usein perustelemaan, miksi teemme asiat kuten teemme. Onneksi tukenani on mies, jolle lapsentahtisuus ja "luonnollisuus" tulevat sujuvasti sekä tytär, joka osaa vaatia äidiltään. He tuovat varmuutta äitiyteen.
Kiitos blogistasi, rupesin seuraamaan sitä raskausaikana ja edelleenkin se kuuluu suosikkeihini.
Kaisa
Kaisa: olen itse monesta asiasta kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ja koen, että olen omassa elämässämme nähnyt, että ollaksemme onnellisia ja tyytyväisiä, selvitäksemme arjesta hyvin, on paras toimia usein `luonnon` määrämällä tavalla. Se toimii ja kaikki ovat yleisesti tyytyväisiä. Luulen, että moni ei ehdi sitä oppia, tai pohtia. Tärkeä aihe.
Johanna: Hintani autokoululle oli noin 1300e, jonka päälle tulee liukasratamaksuja ja muutaman satasen verran muita. Kannattava panostus silti, tällä kokemuksella.
Kuulostaa kiinnostavlle kirjalle, täytyy lukea joskus, ellei siitä tule itselle liian "huoni äiti"-fiilis:) Meillä kun kaikki on mennyt varmaan päinvastoin kirjan oppeja. En ole imettännyt juurikaan, kantoliinassa vauva ei viihtynyt, vieressä ei juurikaan nukkunut koska miehelläni on tapana kääntyillä paljon jne...Varmasti ainakin keskustelua herättävä kirja! Vaikka en itse olisikaan samaa mieltä kaikista asioista, uskon että joitakin ajatuksia kirjasta voisin seuraavan kanssa hyödyntääkin:)
Jatta
Jatta: Tämän tyylistä kirjallisuutta on aina luettava vähän poimien niitä asioita, jotka toimivat ja sitten sulkea jotain pois. Olen oppinut lukemaan näitä enemmän kannustavana. En ahdistunut, mutta sain paljon uutta ajateltavaa.
Lähetä kommentti