perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan
Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa polttaa
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan.

11 kommenttia:

Amelia kirjoitti...

toi on kaunis. Kun kappale alkoi saada vajaa vuosi sitten radioaikaa, ajattelin, että jos nyt menisin naimisiin, haluaisin tuon esitettävän häissäni :)

Kaisa kirjoitti...

Johanna Kurkela on mahtava.Huudatan tuota levyä kaikki automatkat.Kolmevuotiaskin on jo oppinut 'Pieni ihminen'-kappaleen,laulaa takapenkillä mukana eikä onneksi ole vielä keksinyt että lastenlaulujakin voisi kauppareissulla kuunnella.

Päivi kirjoitti...

Miten tämän tulkitsen, olenkohan väärässä, tulkitsenkohan vain sen mukaan mitkä asiat itselläni mielessä.....

Nea kirjoitti...

Minäkin tulkitsin heti tahtomatta ja omalla tavalla, kun en tätä kappaleeksi tiennyt. Toivottavasti tulkintani on totta, se olisi upeaa!

Ceciilia kirjoitti...

Samoin minä vedin omat tulkinnat vaikka sinua en "tunne". Mutta ehkä kerrot tälle mahdollisen merkityksen ajallaan. :)

Helena kirjoitti...

Laulun sanat kannattaa lukea kokonaan :-). Tässä on vaan alkuosa.
Kyllä se menee rakkauslaulun puolelle ja vie enemmän 14- vuoden päähän muistoissamme.

Petra kirjoitti...

mä olen tätä hyräillyt tänään ihan koko päivän -- ja oikein hätkähdin kun sanat täällä osuivat silmiini :)
niin kaunis biili tämä, aina vaan!

Petra kirjoitti...

*biiSi :)

Ainutlaatuinen kirjoitti...

Johanna Kurkelalla n niin paljon kauniita sanotuksia.. mm. pieni ihminen tai sun särkyä anna mä en.

Ainutlaatuinen kirjoitti...

siis piti laittaman, että kappale "ainutlaatuinen" on ihana!

alexandra kirjoitti...

Oh, I can't understand with Google translation!
The finnish language is really difficult for us, french people! :o))