tiistai 24. toukokuuta 2011

Mä kerron sulle immitettä. Ensin oli imminen. Tit se imminen meni kauppaan. Tit se osti kurkun. Ja tit, tit, luuranko tuli vaan. Te luuranko pitää kirjoittaa. Tit ne pelkät niitä luurankoja. Nyt on loppunu.
Nyt kerron kunnutustarinan. Se on noitatarina, koska se on kunnutustarina. 
Verner 3v 5kk

Hyvää yötä,
-H

7 kommenttia:

Peurankello kirjoitti...

Kerro Vernerille, että minua pelotti kovasti:)

Eloise kirjoitti...

voi pienta Satusetää :)))

Maria kirjoitti...

Mä rakastan tätä.

satmaari kirjoitti...

Voi hellyys. Melkein itkettää kun niin liikkis. <3

Helena kirjoitti...

Peurankello: luin viestisi hänelle. Hän katsoi hymyillen minua.

Eloise: satuja tuli tänään lisää, täytynee aloittaa ahkerat kirjastokäynnit?

Maria: <3

Satu: niin minuakin. On ihana pysähtyä kuulemaan.

Merja kirjoitti...

'Luuranko tuli vaan' :)

Mun esikoiseni sanoi pienenä kummitusta 'kimmuksi'. Huusi yöllä 'kimmu, kimmu' silmät pyöreänä.

Eve kirjoitti...

Oi, ihana! Sadutus on niin hienoa! Mulla on kans kasa lasten sadutuksia säästössä. Esikoisen synttäreillä pojat saduttivat yhdessä: yhden lauseen kerrallaan jne. Tuli mahtava tarina!