sunnuntai 22. toukokuuta 2011
































Pakolaisteltassakin










vauva käpertyy äitinsä kainaloon









imemään ikiaikojen ravintoa









kaikkialla









sama ilo sama rauha sama turva









äidin pehmeässä sylissä P.M.





 

12 kommenttia:

Nea kirjoitti...

Ihana.

Eloise kirjoitti...

Kaunis ajatelma... ja kuva.

satmaari kirjoitti...

Siinä on elämä. Ja turvallisuus.

Saman luin, ihastuen.

Maria kirjoitti...

Kiitos♥

Milla kirjoitti...

Totta.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kunpa saisin joskus vielä imettää!! <3 Todella kaunis kuva teistä

Helena kirjoitti...

Nea: kiitos.

Eloise: runoantologiasta sen nappasin, jota olen selaillut muutaman viikon. Kolahti.

Satu: Se juuri, ihastuin muutamaan muuhunkin, osa jäi kaukaiseksi, kuten aina.

Maria: ole hyvä :-).

Milla: eikö? Tervettä herättelyä.

Anonyymi: Kiitos. Me saamme jatkaa symbioosia tässä muodossa varmaan vielä hyvän tovin, jos neidiltä kysyyy :-).

Anonyymi kirjoitti...

Hei, pitkästä aikaa. Tuli kyynel silmään, kun luin ja katsoin nämä. Meillä kohta 1,5 tyttönen ei halua myöskään hevin luopua symbioosista. Anne

Merja kirjoitti...

Ihanat kuvat.

Helena kirjoitti...

Anne: on ihanaa kun joku tavoittaa sanoissaan omia ajatuksia. Sain itsekin tästä runosta voimaa. Imetys on erityistä aikaa äidille ja lapselle.

Merja: kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Voi... Sydäntä raastaa, kun teitä katsoo. Itse jouduin syystä ja toisestakin lopettamaan imetyksen pari viikkoa sitten, tyttösen ollessa 1v2kk. Olisi ollut niin mukava jatkaa. Jospa vielä joskus...

Helena kirjoitti...

Anonyymi: tiedän tunteesi myös tuossa tilanteessa. Olen tuntenut myös ne joskus. Viettäkää ihana kesä!