keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jos olisin rohkea.

7 kommenttia:

satmaari kirjoitti...

Sä olet, varmasti.

Ja edelliseen. Kriittisyys voi olla luovuuden tyrehdyttäjä, mutta toisaalta valtava voima kehittyä. Tulla paremmaksi. Turha kriittisyys romukoppaan -kuvasi ovat huikeita.

stiina kirjoitti...

mullakin on sinusta blogisi perusteella rohkea kuva. hyvällä tavalla rohkea.

Jonna kirjoitti...

Tuo hame on ihana!

Helena kirjoitti...

Satu ja stiina: Jos olisin rohkea...
...hyppäisin benji-hypyn, menisin uudestaan Lintsin Karuselliin, maalaisin keittiön keltaiseksi, pukeutisin värikkäästi ja eri kukkakuoseja yhdistellen, kuten ranskalaiset. Peruuttaisin parkista pois jännittämättä kolhaisua, leikkaisin lyhyet hiukset. En hermoilisi sotkuista kotia sisälläni, kun vieraat tulevat. En punastuisi kun tapaan tutun kadulla yllättäin.
Rohkeutta on niin monta.

Jonna: hame rusetteineen on ihana, linkin takana olevat, neulotut vaatekappaleet myös.

hr kirjoitti...

Rohkeutta on myös kertoa tämä kaikki avoimesti. Ja kuten edellisetkin, mielestäni sinä olet rohkea.

Ja nuo vaatteet ovat hulvattomia!

stiina kirjoitti...

olen samaa mieltä kuin hr. olit rohkea kun kerroit.

satmaari kirjoitti...

Oi ku mä nauroin. Hyväntahtoisesti. "En punastuisi kun tapaan tutun kadulla yllättäen".

Olen hävennyt(?) erityisesti tuota piirrettä itsessäni. Pahimmillaan taipumus oli raskaana ollessa, mutta edelleen punastelen milloin sattuu ja usein yllättävissä tilantessa. Vaikka kohtaamisessa ei mitään noloa olisikaan. Ehkä ikäänkuin mielihyvästä. Tiedä sitten.

Tapasin Nurjien Jonnan yllättäen ja punastuin -kuinkas muutenkaan. Sen jälkeen näppäilin blogiinkin punastumis-tekstin, jonka poistin ja aihe pyöri mielessäni pitkään.

Ja hei, senhän aiheuttaa "sympaattinen hermosto" (kuinka kornia, sympaattinen!?!) eli on täysin tahdosta riippumaton. :D