Kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. Sanoo rakastavansa äitiään, pohtii omaa itseään poikana usein ääneen. Haluaa olla Iso, oma lusikkakin on valtavan suuri. Kävi puntarilla tänään kotona, ja painoi 13.1 kg. Rakastaa skeittaamista, sanoo joka aamu herätessään minulle hyvää huomenta äiti ja halaa. On alkanut olemaan tarkka vaatteistaan, mitään poikkeavaa tai uutta on vaikeaa laittaa päälle, turvalliset tummanharmaat, lahkeista 4cm liian lyhyet farkut ovat parhaat. Pärisyttelee r-kirjaimen huolellisesti. Haluaisi oman koulurepun. On keksinyt ystävät ja yökyläilyt. Leikkii sujuvasti ritaria ja kotia. Haluaa anteeksi tehdessään jotain väärää. On oppinut olemaan kissan kaveri. Iizu on ihana, sanoi tänään korkealla äänellään. Ihana poika.
10 kommenttia:
Kuinka parasta onkaan kuulla lapsen spontaani "rakastan sua, äiti". Muu unohtuu.
Näin unta, että tänne ilmestyi kuva, jossa olit kauniisti, raksaana :-).
Raskaana, tietysti :D.
Ihana V !
Ihana poika.Ihanan äidin poika.
Minulla aivan saman ikäinen poika, mutta aivan erilainen luonne! :D Villi viikari joka ei tunteitaan näytä. Meillä on muutkin lapset saman ikäisiä. :)
Itsekin pysähdyn usein yhden lapsen kohdalle. Keskityn, kuvailen vain yhtä. Joko itselleni tai toisille. Sillä keinolla ymmärtää, tiedostaa ja sisäistää paremmin jokaisen lapsen ainutlaatuisuuden.
Satu: Hän sanoo sitä usein, yritän tallettaa ne omalle kovalevylleni. Hauska uni, millainenkohan kuva oli? Voisin käyttää idean sitten, jos se joskus on vielä totta :-).
Eloise: hän on edelleen yhtä ihana vaan! Hän on ollutkin onnellisena, ilman suuria mietintöjä pian puolitoista vuotta, on aika alkaa pohtia elämää taas.
Maria: hän on ollut valloittava jo ensi tapaamisestamme alkaen.
Anonyymi: tämä sai minut hymyilemään. Jotenkin mielessä ajattelin, että kaikki tämän ikäiset ovat tällaisia, ja sitten sanotkin noin. Olisipa hauska kuulla muistakin lapsistasi!
Anonyymi: blogini on pitkälle nuorimmaisemme vauvakirjaa, hänen kasvunsa on punaisena lankana. Muitakin, yhtä tärkeitä, vilahtelee jutuissa ja kuvissa. Pienemmät luonnollisesti enemmän, äidin helmoissa kun eniten. On ihana pysähtyä jokaisen äärelle ajoittain. Aistia juuri hänet.
ja meidän vastaava miinus r täyttää ylihuomenna yhdeksänkuukautta. melkein samana siis, rakkaat. osaa jo syödä banaanin itsekseen. eikä vielä hahmota, miltä näyttää. suloiselta kuitenkin.
Ja tuon skeitti-innostuksen alkuhetket muistan minäkin, kuinka jo juuri kävelemään oppineena kanteli pientä (lego?)skeittiä mukanaan... Ihan selvästi hänen juttunsa!
Istuit tuolilla hämärässä, melko tyhjässä huoneessa. Kuva oli aika kaukaa otettu, takaa sivuttain. Päälläsi oli pitsinen yöpaita, ehkä(?), kuitenkin niin, että pienen vauvavatsan ääriviivat piirtyivät kun kätesi lepäsivät vatsan päällä. Tunnelma oli rauhallinen, odottava. Onnellinen.
Lähetä kommentti