Kiitos Maria
Katsetta on niin monenlaista. Ensimmäiseksi mieleen tulee katse 14 vuoden takaa. Istuin takapenkillä ja joskus katseemme kohtasivat taustapeilissä. Tunne vatsanpohjassa. Kun esikoinen syntyi, sain hänet syliini, enkä nähnyt hänen katsettaan ensin. Oli pakko siirtää hänet niin, että tavoitin katseen. Hyvänmielen katseen sain viikolla Elielinaukiolla, ylitin tien ja vastaantulija antoi kauniin katseen ja hymyn ohittaessani hänet. Kiitos näistä katseista.
Sileä kuin vauvan pylly. Murrosikäisenä toivoin sileää ihoa, ainakin raskausaikoina olen sen saanut. Kallion pinta, sileä ja lämmin. Nuolaistessa suolainen. Lapsuuden mökki merenrannalla.
Mies on naisen toinen puolisko. Ja nainen miehen. Olen hyväksymässä sen, että meissä todella saattaa olla biologisia eroavaisuuksia, vaikka aika pitkään ajattelin, että järki kohoaa biologiammme yläpuolelle. Vaistojen ohjaamana.
Hauras ihminen voi olla särkymistä lähellä. On hyvä käydä joskus lähellä haurautta. Silloin merkityksetön katoaa ja vain tärkeät asiat nousevat pintaan. Olen saanut olla joskus hauras ja joskus lähellä haurautta. Ei väliä onko vanha vai nuori.
Totta on minulle maailma, hetki jota hengitän. Totta on ajattelu, totta on tämä hetki. Totta voi olla monenlaista, minulle totta on tässä.
(Kamera on kunnossa jälleen. Kuvat odotuttavat itseään.)
1 päivä sitten
11 kommenttia:
Jos haluat minulta viisi sanaa, kerro se minulla kommenttilaatikossa.
Voi Helena-pidän sinusta paljon.Kiitos kun otit sanat vastaan ja olet juuri tuollainen kuin olet.
Oli hyvä saada lukea kirjoittamasi.Olen nyt itse jotenkin siellä ja täällä ja jossain.Nyt menossa autoon ja isän luo taas kerran .Viimeisen.
Sitten kotiin ja uuni lämpiämään.Lapset tulevat kaikki tänään.
(anna sanoja .kiitos.)
Maria: niin minäkin sinusta ja ajatuksistasi.
Sade rauhoittaa mielen. Vie isälle lämpösi.
Sanasi Maria. Tie, taivas, tahto, koti, tunnelma.
Oi miten kauniita ajatuksia! Ja tästä vasta huomasin miten tapasi kirjoittaa vastaa kuviasi. Siis kuvat melkein näki sanojen yllä. Kiitos jakamisesta!
Minäkin haluaisin sanoja, kiitos!
Katri: Kirjoitan usein vain lyhyesti. Kuvan alle ja niin, että takana oleva tarina jää yksityiseksi. On ihme, miten sitä löytääkin oman avoimuutensa ja olemisensa rajat.
Sanasi. Arki, ihme, kivi, vieressä, avain.
Haluaisin sanat, jotka tuntuvat minulta kadonneen. Hajanaiset ajatukset eivät enää yllä blogiin asti.
Satu: Minulta katosivat kuvat. Sanasi ovat tuli, kauneus, kädet, hiljaisuus, elämä.
Sanat löytyvät takaisin blogiisi kyllä! Eilen tuli kameran kaipuu illalla itselleni nähdessäni punaiset roikkuvat pihlajanmarjat, vaikken kuvaa saanut vieläkään otettua.
Haluaisin sanat, kun olen saaanut lukea muiden kirjoituksia ja olen tykännyt.
Ainutlaatuinen: Tämä sanaleikki on ollut hauska. Sanasi ovat: aarre, valo, loppu, kulta, aika.
Oh, it's so difficult for me to understand what you say! I will take finnish lessons because of you! ;o))
Ehdin vasta nyt lukemaan taas muiden blogeja. Kiitos hienoista sanoista! Kirjoitan niistä aamulla oman blogimerkintäni.
Kirjoituksesi ovat melkein kuin runoja tai haikuja. Jättävät lukijan ajatukselle kauniilla tavalla tilaa.
Lähetä kommentti