Lapsuudessani, tullessani koulusta kotiin, äitini tekemä välipala
odotti minua aina. Välipalaan kuului pieni hyvä, geisha-karkki, korvapuusti tai kiisseli kerman kanssa. Aurinkoiset välipalahetket
ovat lapsuuteni parhaita muistoja. Haluan jatkaa tapaa.
Koululaiset eivät ole vielä tulleet, kotona olevien kanssa jo söimme.
2 kommenttia:
Onpa ihana muisto! Ja vielä parempaa, että jatkat. Pieni makea hyvä on niin aliarvostettu tässä terveysmaassa.
Muistan torstait, jolloin äidilläni oli vapaapäivä. Silloin kerrostalon rapussa tuoksui pannari ja tiesin tuoksun tulevan kotoa. Porrasjuokuennätykset paukkuivat.
Tänään välipalasta nauttivat esikoinen ja kaksi hänen luokkakaveriansa. Tytöt menivätkin suoraa kaverille. Hyvin maistui heillekkin!
Tiistai oli muistaakseni se minun Paras päiväni. Oli Aku Ankka laatikossa välipalan kaveriksi :-)
Lähetä kommentti