lauantai 17. maaliskuuta 2012



Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.

Etsin poikarunoja ja tämä tuli vastaan palstalla ja kolahti,
kuvani parina.
Kaikki ovat kotiutuneet. Minisuksilla voi vielä laskea.

6 kommenttia:

satmaari kirjoitti...

Ja tässä se kynttilänjalan ikäinen poika uutta oppimassa.

Jotenkin niin hellyttävä.

Noissa (laulun)sanoissa on voima.

RuusuLiisa kirjoitti...

Yön sanat kolahtaa usein :) Ihan(an) mahtava kuva!

Hanna V kirjoitti...

Kiitos, että jaoit säkeen.

Osui ja upposi. Tänä päivänä, kun päikkärit jäi välistä, oli välillä vaikea muistaa nähdä oppimista.

Eloise kirjoitti...

Yön ihmisenpoika on kaunis laulu... Ihana Veenu. Omasta pojastani on samanikäisenä tuollainen bodypaintkuva, sisarensa oli maalannut. Liikuttavia ovat he.

Peurankello kirjoitti...

Jäin todella katselemaan kuvaa.

Henna kirjoitti...

Voi tämä kuva kyllä on todella hieno.