Tänään olin Ateneumissa ystäväni kanssa Hyvän elämän jäljillä,
ja kävin samalla katsomassa myös nykyperheiden arkea ja
juhlaa.
Mieli karkaa ensi kesään näyttelykuvasta, jonka kissaa
nuorimmainen halusi tuijottaa kauan. Meidän kissamme nimi
on Iisa, Iizuksi kutsutaan.
7 kommenttia:
Kävin kuopuksen kanssa tuossa aivan ihanassa näyttelyssä hiihtolomalla.Voi miten se teki hyvää.perheen arki on vieläkin samaa kuin sata vuotta sitten.Syliä,läksyjä,ruuanvalmistusta pidin kovasti siitä taulusta jossa Carl ja karin ovat lasten nukkumaanmentyä kahdestaan...
Kesää on jo hyvä haaveilla...
Muistan vieläkin elävästi kun kävimme kymmenisen vuotta sitten taalainmaalla Larssonin taiteilijakodissa. Se oli ihana paikka. Pienenä tyttönä en aina osannut arvostaa kun äiti vei meidät aina taidemuseoihin huvipuistojen sijaan vaikka tauluista pidinkin. Nyt olen siitä kiitollinen :)
Oh, Carl Larson is my best friend! You will soon see as the choice of this painting is premonitory!
Maria: Sama olo minulla on ollut Larssonin kuvista ja kuvissa. Hesarissa ollut artikkeli väritti kuvia rumaan suuntaan, ja kuvia katsoessani en voinut yhtyä kommentteihin. Minun lempikuvani oli se missä lapset hyppivät rannalta jokeen uimaan. Aitoa iloa oli nähtävissä!
Wikke: Mikä ihana muisto! Olen käynyt Taalainmaalla kerran, mutten tiennyt Larssonin kytkeytyvän silloin sinne. Ymmärrän sinua ja myös äitiäsi
:-).
Alex: His exhibition is now here in Helsinki, and we went there yesterday with my friend. He has own and unique taste in his artwork. I like a lot!
Olisipa ihana tulla äidiksi, joka vie lapsiaan taidenäyttelyihin. Täytyy alkaa harjoitella! Larsson on varmasti hyvä kohde niin lapsille kuin aikuisillekin, molemmille löytyy samaistumiskohteita.
Ihana tunneside kissaan, oi!
mikä on tuo unelmainen kesäpaikka, sinnekö suuntaatte kesällä?
Hanna V: Yritän lapsia aina silloin tällöin viedä näyttelyihin. Olisi kiva jos taiteeseen rakentuisi mutkaton ja luonteva suhde.
Eloise: Sinne me kesällä, ja jo odotetaan koko jengi!
Lähetä kommentti