pienten vielä nukkuessa, koululaisten jo lähdettyä. Mitä kuuluu,
kuului kysymys. Pensasmustikoita puuron kanssa.
Vuosi sitten pudotin linssisuojukseni kaivoon, Merete Mazzarellan
Tammisaareen. Söimme pizzaa puistossa, joutsenten kanssa.
1 päivä sitten
6 kommenttia:
arki - juhla
ilo - suru
raskas - keveä
vuorottelevat tekstissäsi ja kuvissasi. Kauniilla tavalla. Itku tosiaan keventää, hienosti sanottu.
sinulle taisi kuulua paljon sanomatta jäämisiä. voimia ja iloa kesään.
Olen onneksi oppinut että pienenkin alamäen jälkeen seuraa ylämäki, ja toisinpäin. Elämässämme tapahtuu nyt paljon ja kuulumiselle ei juuri ole sijaa, samalla kun oma mieli haluaisi käpertyä jo rauhalliseen maailmaan, jossa kukaan ei ole kiireinen eikä kireä. Kaikki tunteet mahtuvat kartalle.
<3
Voimia ja iloa, uskoa huomiseenkin!
Ennen lapsen syntymää minä en ole itse tainnut kyetä mihinkään ns järkevään toimintaan...olen ollut ajatuksissani ja kuunnellut pian saapuvaa ja itkenyt -ilosta-pelosta-haaveista .
Olet suloinen äiti.On ilo kun saa tuntea sinua pikkuisen.Toivon että saat rauhassa kulkea omaa tunteiden polkua .
SuMi: Kiitos, uskoa huomiseen löytyy kyllä, kevät on kokonaisuudessaan ollut oikein onnellinen.
Maria: luulen että puhumme samaa kieltä. Sitä täytyykin alkaa lukemaan viestejä herkemmin, jotta osaa niihin vastatakin. Tunteethan tulevat ja menevät, niille ei arjessa aina tahdo olla kunnollista sijaa muualla, kun oman pääni sisällä. Onneksi edes siellä!
Lähetä kommentti