keskiviikko 27. kesäkuuta 2012


Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Tämä alkoi soida tänään ja taisin itkeä vähän kaupassa.
Viikon päästä on laskettu aikasi.

8 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Lämpöinen ajatus ja hali sinulle.Olet ajatuksissani ,
voi hyvin

Merja kirjoitti...

Tuo on niin herkkää aikaa.. samoin kuin ne ensimmäiset päivät kun pienen saa syliinsä. Voimia raskauden lopputaipaleelle!

Heljä kirjoitti...

Halaus herkkiin viime hetkiin. Koita nyt selvitä niistä kaikista muista kiireistä. Olet ollut mielessä. <3
-H

Hanna kirjoitti...

<3

Helena kirjoitti...

Maria: Kiitos, aiomme voida hyvin vielä hetken erottamattomina matkaten.

Merja: sen todella tuntee itsessään. Kaipaa asioita, joita ei ole mahdollista saavuttaa, iloitsee ja herkistyy toisaalta yllättävistä asioista, joita vastaan tulee. Kuuluu pakettiin kaikki ne!

houtten: Kiitos, yritän selvitä kiireisestä loppuviikosta. Jos kiire on tunne korvien välissä ainoastaan, toivotaan sen hellittävän viikonloppuna.

Hanna: <3

Katja - Tässä ja Nyt kirjoitti...

Tämä kappale saa aina tunteet pintaan <3

Johanna kirjoitti...

Ihana <3

Eloise kirjoitti...

rakkauksia teille kahdelle täältäkin...