sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

















Mitä sitten kun et ole enää kumpuna kehossani, kasvoton ja
vaiti? Kesäsateessa kylpevät lapset.

4 kommenttia:

Henna kirjoitti...

Voi tuota samaa ajatusta olen minäkin pyörittänyt viimepäivät. Voimia loppuodotukseen ja ihanaa, ikimuistoista ensikohtaamista.

Helena kirjoitti...

Tänään aamulla mietin mitä olen miettinyt kunkin raskauden lopussa, tätä samaa olen kysellyt eniten ehkä nyt ja neljättä odottaessani. Takana oli samanlainen, remontin täyttämä aika ja aikaa sen kyselyyn on ollut vähän. Ilmoitathan kuulumisesi jotain kautta, huomasin tänään että otit "lomaa" valloittavasta blogistasi. Minun luovuuteni edellisen jälkeen nimenomaan purkautui tänne, kun muuta kanavaa ei itselleni ollut. Tsemppiä!

Anu.R kirjoitti...

Niin kaunis kuva taas, täällä on rauhallinen ja mietiskelevä tunnelma.

Helena kirjoitti...

rva Reipas: sadepäivät ovat olleet kotosalla melkein ihmeenkin rauhallisia lasten kanssa. Lomalaisten kotitouhut, sarjakuvat, tietokonetta ja ulkouimista sateesta huolimatta. Oma pää hakee varmaan rauhaa kuviinkin, vaikka tänään on ollutkin jo sitten varsin touhukas päivä lasten puolelta!