Olemme nauttineet kaksivuotiaan kanssa pitkistä aamuista, kun
ketään ei tarvitse nousta laittamaan. Hän nukkuu yhä vieressämme
ja kömpii aamulla samalle tyynylle herätessään. Olen tuntenut haikeuttakin, näen päivä päivältä enemmän hänet isosiskona. Jos
olen joskus sanonut että perheessä pitäisi aina olla yksi puolivuotias, niin tänään olisin voinut sanoa kaksivuotias. Rakastettavat touhut.
Tunsin haikeutta aikaisemminkin tällä viikolla, kun luin että Venuksen seuraava ylilento tapahtuu vuonna 1107. En ole sitä enää näkemässä,
en tosin seurannut tälläkään kerralla. Joku lapsistani ehkä saa sen mahdollisuuden aikanaan.
4 kommenttia:
Satuin myös kuulemaan radiosta tuosta venuksen ylilennosta ja jotenkin se teki mut aika surulliseksi. Tajusin kai oman kuolevaisuuteni aika konkreettisesti.
Samoja ajatuksia, kun Estelle ristittiin. Mietin, että olenko näkemässä kun hän nousee kuningattareksi. Olen Viktorian kanssa samanikäinen joten onhan se tietysti teoriassa mahdollista.
Killi: Sitä se omakin haikeus varmaankin oli. Täällä olemme nyt ja tässä hetkessä, mutta emme enää edes sadan vuoden päästä. Ihan uudet ihmiset pitävät talojaan silloin.
Annika: Tuota en ole vielä tullut ajatelleeksi. On kiva seurata toisten samanikäisten elämää. Sitä luonnostaan on kiinnostunut ja "vertaa" elämäänsä heihin vaikka todellisuudet kovin erilaiset olisivatkin. Sitä mielenkiintoisemaa!
Lähetä kommentti