Tämä on siunattu tila. Niin siunattu, että sieluni on mennyt sijoiltaan. Kuin shamaani matkallaan:
läsnä tässä kehossa ja silti jatkuvasti vähän toisaalla. Jossain raja-alueella, bardossa, ehkä etsimässä
pienen ihmisen sielua, hakemassa poikaseni henkeä.
Kuin painovoima olisi muuttunut: kohdustani on tullut kaiken keskipiste. Olen äitini ja isoäitini, jossain
toisessa ajassa, ikuisessa ajassa. Olen alkuäiti, ensimmäinen äiti.
Missä kulkevat 'minun' rajat? Milloin alan muuttua sinuksi?
Maija Butters kirjassaan Väkevä hauras (, jonka olen taas kaivanut kirjakaapista esille)
11 kommenttia:
Tuo todellakin on siunattu tila! Ihana kuva <3
upea, kaunis kuva!
Miten kaunis kuva! Ja miten osuvat sanat noihin hetkiin.
Jotakin liikahti sisälläni, vaikken edes odota. Keho muistaa tuon, kun sen on kokenut.
<3
Kauniita sanoja ja olet niin upea Mama, että Huh ja Wau!
Johanna K: tila on luonnollisuudessaankin erikoinen. Pitelemätön. Varsinkin nämä viimeiset ajat, kun mieli jo valmistaa uuteen.
Wikke: Kiitos.
Marjuli: Sanat osuvat, moni muukin asia kirjan pohdinnoissa. Olen ehtinyt äitiyteni aikana kasvattaa kotikirjastoani erilaisilla kirjoilla, tämä on yksi aarteistani.
Hanna V: Keho muistaa kyllä, uskon sen. Ja toinen nainen saman nähdessään, vaikka yksilöitä me tässäkin suhteessa olemme. Raskausajoilta on aika vähän kuvia itsestäni. Vatsa kasvaa myöhään, ja sitten se jo on pian pois. Ihailen toisia raskaana olevia kyllä. Eilen otin tämän muistoksi tulevalle pienelle ajasta, jolloin olimme näin yhtä.
Ps. lisäsin blogisi luettelooni, kuten on pitänyt tehdä jo aikaa.
Täydellisen kuvaavat sanat.
Ihana kuva Helena. Juuri eilen ajattelin pyytää sinusta raskauskuvaa ja tässähän se tulikin.
Ps. Kuka tämän mahtiotoksen kuvasi?
Nuo sanat kuvaavat olotilaani tilassani hyvin, ovat voimaannuttavat. Tänään tosin on taas päivä, jona olen aikalailla tässä, enkä välitilassa koko ajan mielessäni.
Kuva on omakuva, kiitos tuoli- nimisen assarin.
Vähänpä on itsestäkin raskauskuvia toisen kohdalta, ensimmäistä jaksoi ihmetellä ja kuvailla jopa viikoittain. Ihme kyllä, olen molemmista osannut ottaa kuvan juuri synnytystä edellisenä päivänä. Alitajunta lienee kertonut, että on viimeinen aika.
Olen otettu, että laitoit luetteloosi. Kiitos :)
Kesäterveisiä mökiltä!
Järjettömän nätti kuva ja ihana teksti. Ja niin, synnytyksessä sain kuin sainkin sen yhden ja ainokaisen ammehuoneen! Ja voi mikä taivas se olikaan! Olin aivan omissa maailmoissani, löysin zenin ja synnytin. Täydellinen ja kaunis hetki. Voimia sinulle loppuaikaan.
Hanna V: Kiitos terveisistä!
Milla: Ihana kuulla. Nuo asiat ovat sellaisia, mitä hiljaa toivoo mielessään jokaisen synnyttäjän, naisen saavan kokea, mutta et voi luvata etkä antaa reseptiä kellekkään miten toimia tilanteessa. Itsestään sen löytää, voiman ja "zenin". Kiitos, viimeiset päivät ja viikot. Epätodellista silti, kuten aina kunnes se hetki on läsnä tässä ja nyt!
Nimenomaan. Että saisivat kokea sen näin ja jäisi kaunis muisto siitä kaikesta. Että haluaisi ehkä tehdä sen joskus uudestaankin :)
Lähetä kommentti