Mies on kesälomalla ja pikkuinen kiipeää joka aamu herätessään
hänen reppuselkäänsä tullakseen aamupalapöytään. Tänään hän lauloi samalla ihhahhaa, ihhahhaa, rattattaa.
Esikoinen laittoi yöllä tekstiviestin, äiti, ootko vielä hereillä? Soitin takaisin ja hän kysyi olenko yhä kotona.
Yhdeksänvuotiaan kanssa kävelimme läheisen puron vieressä tällä
viikolla kahdestaan. Hän sanoi, että toisinaan ollessaan surullinen,
hän tulee tähän puron viereen istumaan ja ehkä kastelee jalkansa vedessä. Olin yllättynyt. Minäkin usein menen metsään alakuloisena, mutten ole siitä maininnut mielestäni koskaan.
Ehdimme tänään juhlia valmistuvaa serkkuakin Porvoossa. Rv 40+4.
2 kommenttia:
Metsä ja meri .En tulisi toimeen jollen pääse välillä jompaankumpaan tai edes äärelle.Pian hän saapuu luoksenne .Muistin juuri että kuudes meillä saapui ainoana "myöhässä" näistä meidän kuusi päivää ...halusi olla varma että hänen tulonsa on todella odotettu :D sanoo itse näin myöhemmin...hyvää päivää sinulle
♥
Voisin toistaa nuo kaksi samaa sanaasi. Olen elänyt niistä, vaikka sielultani vähän kaupunkilaiseksi tunnustaudunkin. Silti metsästä saa jotain mitä muualta ei koskaan. Jos pienellä on kaikki hyvin, lähdemme muutaman viikon päästä merenrantaan viikoksi nauttimaan heinäkuun lopusta ja elokuun alusta. Kuudes nähtävästi haluaa meilläkin tulla odotetuksi!
Lähetä kommentti