Lapsuuden kukkaketo piti löytää uudelleen.
piti levittää pumpulipeitto maahan,
nähdä horsmien, angervojen
ja kissankellojen heleys,
kuulla heinäsirkkojen siritys
ja sudenkorennon siipien värinä.
Kultasiipi lepuutti itseään
huojuvassa heinäkorressa,
sinisen kesätaivaan alla. Eeva Kontiokari
2 kommenttia:
kaunis runo. ja miten sopiikin sinun viimepäivien ajatuksiin kukkaketojen kauneudesta.
edelleenkin onnellisia viimeisiä odotuksen päiviä. pian pikkuinen on jo siellä!
Runo pysäytti kirjassa heti kohdalleen ja halusin sen jättää tänne elämään. Sopii todella viime päivien mietteisiini ja maisemiin.
Lähetä kommentti