perjantai 13. heinäkuuta 2012

















Toista kertaa kehdossa unilla, kauppareissun jälkeen. En halua
jättää häntä silmistäni, voiko noin pieni pysyä vahtimatta
hengissä.

4 kommenttia:

Minna-Leena kirjoitti...

Kauniita kuvia iloisesta ja onnellisesta perheestä löytyi täältä kesälomareissulta palatessani.

Todella paljon onnenhetkiä koko perheellenne!

Tuittu kirjoitti...

Pieni kaunoinen! Muistan tuon tunteen, ettei pientä vastasyntynyttä halunnut laskea silmistään hetkeksikään hänen nukkuessaankaan. Ei pelkästään siksi, että valvoisi hengitystään, vaan ihan vain ihallekseen :) Kantoliinasta olikin hyvä apu, kun siinä pieni kulki mukana, ihan sydämen lähellä, päivän touhuissa nukkuessaankin.

Helena kirjoitti...

Minna-Leena: Kiitos onnentoivotuksista!

Tuittu: Hän on ollut lähes koko ajan sylissäni, napanuora tuntuu niin lyhyeltä, en voi laskea häntä katseestani. Muistan tuon tunteen myös aina aiemmistakin, alun herkistä viikoista. Öisin ihailen häntä sylissäni, katson kasvojen ilmeitä, ihmettelen mustaa tukkaa. Kantoliinoja löytyy talosta kaksin kappalein, vielä hän on höyhenenkevyenä kulkenut kainalossa ilman :-).

Tuittu kirjoitti...

Niinpä, ei noin pieni ole taakka kannettavaksi ja napanuoran pitääkin olla lyhyt, vastahan se on leikattu :)
On ihmeellistä ihmetellä vastasyntyneen ilmeitä ja kasvonpiirteitä, kun ne ovat niin uusia, aivan omanlaisiaan ja ainutlaatuisia alusta saakka! Ihanaa, että teillä on öiset hetkenne. Muistan vielä tuoreesti synnytyksen jälkeisen ajan, kun sitä jaksoi öiseenkin aikaan nukkuvaa pientä ihmetellä ja ihastella. Kai ne olivat ne synnytys- ja rakkaushormonit!