Vanhan koulukaverini kanssa keskustelimme perjantaina
puolukkapiirakkaa syödessämme siitä, miten jo biologisista
syistä pikkulapsivaihe on useimmiten naisen vastuulla, ja kyllä
se lehdestä lukemani lause määrittää pitkälle omaa
elämäänikin. Se ei myöskään
tarkoita sitä, etteikö minullakin olisi haaveita sen
ulkopuolella, jotka odottavat oikeaa aikaansa.
Ihana Hanna toteutti unelmansa. Safkaa- kirja oli makea yllätys, huomionosoitus Peggylle reseptien jälkeen mainittava asia.
Minä rakastan pitkiä ruokapöytiä, jossa on aina tilaa
vielä yhdelle. Sillä perusteella valitsimme ensi kesän
huvilammekin Italiasta, siinä pöydässä on varmasti tilaa
kaikille. Hannan kirjaan palaan täällä uudestaankin, kunhan
pääsemme maistelemaan.